Sámi soga lávlla
Sámi soga lávlla lea sápmelaččaid virggálaš álbmotlávlla. Sámi soga lávlaga sániid lea čállán vuosttas sápmelaš Norgga riikkabeaialmmái (stuorradikki áirras) Isak Saba ja nuohta bidjan komponista Arne Sørlie. Saba dikta válljejuvvui álbmotlávllan 13. sámekonferánssas Åres borgemánus 1986. Nuohtta dohkkehuvvui virggálaččat sápmelaččaid 15. konferánssas Helssegis 1992.
SÁMI SOGA LÁVLLA
Sánit: Isak Saba
Nuohtta: Arne Sørlie
Guhkkin davvin Dávggáid vuolde
sabmá suolggai Sámieatnan:
Duottar leabbá duoddar duohkin,
jávri seabbá jávrri lahka,
čohkat čilggiin, čorut čearuin
allanaddet almmi vuostá;
šávvet jogat, šuvvet vuovddit,
cáhket ceakko stállenjárggat
máraideaddji mearaide.
Dálvit dáppe buolašbiekkat,
muohtaborggat meariheamit,
Sámi sohka sieluin mielain
eahccá datte eatnamiiddis:
Mátkkálažžii manoheabit,
giđđudeaddji guovssahasat,
ruoškkas, ruovggas rođuin gullo,
juhca jávrriin, jalgadasain,
geresskálla máđii miel.
Ja go geassebeaivváš gollut
mehciid, mearaid, mearragáttiid,
golli siste guollebivdit
suilot mearain, suilot jávrriin
gollin čuvget čáhcelottit,
silban šovvot sámi deanut,
šelgot čuoimmit, šleđgot áirrut,
luitet albmát lávllodemiin
geavgŋáid, guoikkaid, goatniliid.
Sámieatnan sohkagoddi,
dat lea gierdan doddjokeahttá
goddi čuđiid, garrogávppiid,
viehkis vearrevearrováldiid.
Dearvva dutnje, sitkes sohka!
Dearvva dutnje, ráfi ruohtas!
Eai leat doarut dorrojuvvon,
eai leat vieljain varat vardán
Sámi siivo soga sis.
Máttarádját mis leat dovle
vuoitán vearredahkkiid badjel;
vuostálastot, vieljat, miige
sitkatvuođain soardiideamet!
Beaivvi bártniid nana nálli!
Eai du vuoitte vašálaččat,
jos fal gáhttet gollegielat,
muittát máttarmáttuid sáni:
Sámieatnan sámiide!
SÄÄMI SUUVÂ LAAVLÂ
Säänih: Isak Saba
Jurgâlâm Matti Morottaja
Tääbbin tavveen Távgái vyelni
mist lii stuorrâ Säämieennâm.
Tuodâr liäbbáá tuoddâr tyehin,
jävri šiärráá jäävri alda.
Čoheh čielgijn, čoroh čuumâin
alanedeh alme vuástá.
Šäävvih juuvah, šuveh vyevdih,
cäähih ciägu stälinjaargah
meendu muávroo meerâ siis.
Tälviv tääbbin puolâšpiegah,
muotâpuurgah merettemeh.
Säämi suuhâ siäloin mieláin
iäccá kuittâg enâmijdis.
Máđháliist láá mánutteveh,
kiđordeijee kuovsâkkâsah,
ruoškâs, ruovgâs roođoin kulloo,
juucâ jaavrijn, jolgâdâsâin,
kerrisskaalâ maađij mield.
Já ko kesipiäiváš páštá
meecijn, meerâin, merâriddoin,
kole siste kuálásteijeeh
suiloh meerâin, suiloh jaavrijn.
Kollen čyevih cäcilodeh,
silbân kolgeh Säämi juuvah,
šiälguh cyeimih, šaleh ááiruh,
lyeštih almaah lávlustâlân
kiäváid, kuoškâid, kuánilijd.
Säämieennâm suhâkodde
tot lii killám toijuuhánnáá
koddee čuuđijd, karokaavpijd,
viehis veriviäru väldeid.
Tiervâ tunjin, siđhes suuhâ!
Tiervâ tunjin, ráávhu ruotâs!
Tust láá suáđih sođâhánnáá,
viiljâin vorrâ vardehánnáá.
Sijvo suuhâ sämmilâš!
Madâräijiheh láá tovle
vuáittâm verrušeijee vievâid.
Vuástálistup viiljah mij-uv
siđhesvuođáin suárdálâsâid.
Peeivi parnij noonâ nääli,
iä tuu vyeiti vajaliihkin,
jis tun toolah kollekielâd,
muštáh maddârijdâd sääni:
Säämieennâm sämmiláid!
Sääʹn: Isak Saba
Säämas Sinikka Semenoja da Anni Feodoroff
Kuʹǩǩen tâʹvven Juuʹse vueʹlnn,
Sääʹm čiõkk, Sääʹmjânnam.
Tuõddâr kuâsttai tuõddâr tueʹǩǩen,
jääuʹr špelkka jääuʹr veâlgga.
Ceägg tuõddâr čokk laaǥǥ,
pâjjnâʹdde ââʹlm vuâstta.
Šuâlee jooǥǥ, šuuvee vääʹr,
ceägg njaarǥ ruʹvddrââʹdd
cäkkâʹtte šuârmm-miâr vuâstta.
Vâččai tääiʹb lie täʹlvvfiõlli,
piõgg da porgg lie meäʹrteʹmes.
Sääʹm sokk siõlin miõlin,
tõn diõtt väimstes rääʹǩǩast jânnmes.
Jooʹđjid, määtklaid mään čuâvat,
tâʹvven pueʹlle kuuskõõzz ââʹlmest.
Ruåčkâs, ruõvggâs rååđain kollai,
groom teâudd jääuʹrid, jieʹǧǧid.
Ǩeʹrres kuâlkkan täʹlvvǩeäin mieʹldd.
Na ǥo ǩieʹss peeivaž kållad,
mieʹccid, miârid, jäuʹrr-reeddaid,
kåʹllǩimaldõõzzâst kueʹllšiiʹlli
soʹǩǩe miârin, soʹǩǩe jääuʹrin.
Kåʹllen čueʹvve čääʹcclåådda,
silbbân čueʹvve Sääʹm veeʹrd,
čuâlmma čuâlmain, leädggat ääirain,
soʹǩǩe, lueʹštte åumma lääuleeʹl
kuõškid, ǩeâuŋŋsid, sâvvnid.
Sääʹmjânnam sokk-kåʹdd
tät lij ǩiõrddâm koʹddji reeisaid,
koʹddi čuuʹđid, kårrkaaupid,
smuut veäʹreld piiđ vaaʹldjid.
Tiõrv Tuʹnne, siʹtǩǩes sokk
tiõrv, rääʹǩǩes rääuh maadd!
Jeäʹla tuäraid tuärrvuättam,
jeäʹla viilljeez võõr vâârdtama
saaʹmi siivâs sooǥǥ seʹst.
Maaddârääʹjj meeʹst lie tuuʹl
vuäittam veäʹreld tuejjeei pâʹjjel.
Vuâsttlâʹsttep viillj, mij še,
sitkkâdvuõđin suärddjeeʹjeem!
Sokk rääʹves Peiʹvvpäärnai
ij tuu vueiʹt vâjjlažžat
jõs veâl määttak kåʹllǩiõlad,
mooštak maaddârmaddji saaʹnid:
Sääʹmjânnam saaʹmi lij!
SAAMEN SUVUN LAULU
Sanat: Isak Saba
Suomentanut Otto Manninen
Kaukaa alta seitsentähden
Lapin kulma kuumottavi
aava Turjan tunturisto
järvi järven tuolla puolen,
valtahiset harjat, huiput
kohoo kohti ilman kantta,
joet joikaa, korvet kaikaa,
niemet pystyt, rautarinnat,
työntyy tyrskymerta päin.
Tuimat tääl’ on talven viimat,
tuulet, tuiskut määrättömät,
Saamen suku sieluin, mielin
silti rakastavi maitaan;
kulkijalle kuudan hohtaa,
roihuavat pohjanpalot,
poro pärskyy koivikossa,
melu täyttää järvet, jängät
pulkankolke talvitiet.
Taas kun kesäpäivän kehrä
kultaa metsät, meret, rannat,
kalamiehet meren, järven
kultakimalteessa keinuu,
kultasotkat soutaa, soiluu
hopeoina Lapin virrat,
välkkyy airo, vilkkuu sauvoin,
miehet laskee lauleskellen
kosket, könkäät, suvannot.
Sortumatta Saamen heimo
kestänyt on vainolaisten
tapporetket, kirokaupat,
viekkaat väärän veron viejät.
Terve, sitkeä sa heimo,
Terve, rakas rauhan juuri,
veljesriidan raastamaton,
veljesveren vuotamaton
Saamen heimo hiljainen!
Saivat esi-isät ammoin
voiton väärintekijöistä.
Veljet, mekin torjukaamme
sitkeästi sortajamme!
Suku vankka Päivän poikain,
ei sua voita vainolainen,
kultakieltäs jos vain vaalit,
taattojen jos neuvot muistat:
Saamien on Saamen maa!