Lastensuojelussa keskeistä on kuunteleminen, puhuminen ja ymmärtäminen – yhteisen kielen merkitys ja perheen kulttuuriin perehtyminen on olennaisen tärkeää

Nanna Miettunen, Utsjoen kunnan perusturvajohtaja, sosiaalityöntekijä 

Lastensuojelussa lapsi nähdään osana perheensä, sukunsa ja lähiympäristönsä systeemiä – saamelainen lapsi osana saamelaiskulttuuria.

Suomalaiseen lastensuojeluun on viime vuosina levinnyt laajasti ns. systeeminen työskentelyote. Systeeminen ajattelu on tapa tarkastella ihmistä ja ympäristöä kokonaisvaltaisena systeeminä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, unohtamatta yksilöä. Yhden osan muutos vaikuttaa myös muihin systeemin osiin. Systeemisyys korostaa ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita.  

Lastensuojelussa kamppaillaan isojen ja kompleksisten ongelmien, jopa ongelmavyyhtien kanssa. Kyse ei useinkaan ole yksilön toiminnassa, vaan juurisyyt löytyvät pikemminkin suhteista ja vuorovaikutuksesta. Moniulotteiset, usein jumittuneet tilanteet ovat kehittyneet vaikeuksien kasautuessa pitkän ajan kuluessa, jopa monen sukupolven aikana.  

Oman elämän, historian ja siihen usein liittyvien kipeidenkin asioiden avaaminen on usein vaikeaa, toisinaan jopa mahdotonta, jos asioista ei voi puhua omalla kielellä.

Systeemisessä lastensuojelussa asiat ja tilanteet nähdään suuremmissa yhteyksissä. Siihen, miten lapsi, äiti tai isä tänä päivänä toimii, vaikuttaa moni asia. Ei ole kaukaa haettua, että esimerkiksi lapsen koulunkäynnin onnistumiseen vaikuttaa vanhempien, tai jopa isovanhempien kokemukset omasta koulunkäynnistään. Oman elämän, historian ja siihen usein liittyvien kipeidenkin asioiden avaaminen on usein vaikeaa, toisinaan jopa mahdotonta, jos asioista ei voi puhua omalla kielellä.  

Tänä päivänä lastensuojelun työntekijät eivät ajattele, että he menisivät korjaamaan tilanteen viemällä valmiita ratkaisuja tai kertomalla, miten perheen tulisi elää. Ammattilainen tietää, että jokainen lapsi ja perhe, jokainen tilanne on kohdattava uusin silmin ja korvin, uteliaana, uusia vastauksia ja ratkaisuja etsien.  

Ensimmäinen askel on, että lapselta ja perheeltä kysytään, ketä te olette, miten teidän perheessä on tapana elää. Työskentely lähtee liikkeelle luomalla suhde lapseen ja perheenjäseniin. Kohtaaminen tapahtuu dialogissa, reflektoiden ja oppien. Aloitettaessa työskentelyä saamelaisen perheen kanssa, on systeemiseen lastensuojeluun kuuluvalla lupaa pyytävällä työotteella erityinen merkitys. Saamelaiskulttuuria tunteva työntekijä tietää tämän, ja ymmärtää olevansa itse ulkopuolinen, vieraalla maalla ja maaperällä. 

Perheen asiantuntijuus, historia ja kokemukset ovat perusta, kun yhdessä työntekijöiden ja perheen kanssa lähdetään miettimään, mitä ovat ne asiat, joita muuttamalla arki toimisi sujuvammin ja lapsi voisi paremmin.  Mitä ovat ne konkreettiset pienet askeleet, joiden kautta voisi lähteä etsimään muutosta kohti parempaa hyvinvointia. Mutta miten luoda perheen kanssa jaettu ymmärrys tilanteesta, jos yhteistä kieltä ei ole? 

Asioiden merkitysten tulkitseminen voi olla kovin vaikeaa, jos kommunikointi tapahtuu muulla, kuin omalla äidinkielellä. Myös keskustelujen myötä nousevien tunteiden käsittelemisessä kielen merkitys on useimmille ihmisille suuri.

Kun tutkitaan lapselle ja perheille tärkeitä suhteita ja niiden vaikutuksia perheen toimintamalleihin, on työntekijän oltava utelias ja avoin erilaisille tulkinta ja ratkaisuvaihtoehdoille ja kuunnella tarkasti perheen omaa kertomusta ja kokemusta siitä, kuinka heidän perheessä ja suvussa on ollut tapana toimia, miten ja kenen kanssa asioista keskustellaan ja päätetään. Erilaisten välineiden, esimerkiksi sukupuun avulla mietitään, millaisia vuorovaikutussuhteita perheessä on ollut, mitkä asiat saattavat vaikuttaa siihen, miten äiti tai isä tänä päivänä toimii. Asiat ovat yleensä hyvin monisyisiä ja herkkiä, jopa arkoja. Asioiden merkitysten tulkitseminen voi olla kovin vaikeaa, jos kommunikointi tapahtuu muulla, kuin omalla äidinkielellä. Myös keskustelujen myötä nousevien tunteiden käsittelemisessä kielen merkitys on useimmille ihmisille suuri. 

Kielellisten ja kulttuuristen kysymysten huomioiminen palveluiden järjestämisessä 

Saamen kielen taidon puuttuminen lastensuojelun työntekijöiltä ei ole ongelmallista ainoastaan siitä syystä, että saamen kielilain mukainen asiakkaan oikeus saada palveluita omalla kielellä ei toteudu, vaan se haastaa myös työntekijän mahdollisuutta tehdä laadukasta ja vaikuttavaa lastensuojelua. Ammattiaan arvostava työntekijä ei välttämättä halua työskennellä tilanteessa, jossa yhteinen kieli asiakkaan kanssa puuttuu.  

Lastensuojelun kanssa työskentelevän tulkin olisikin oltava vahva ammattilainen, eikä haittaisi, mikäli hänellä olisi ymmärrystä myös lastensuojelun teorioista ja toimintatavoista. 

Monissa tilanteissa tulkki on hyvä keino varmistaa, että asiat tulevat ymmärretyksi molemmin puolin. Lastensuojelussa liikutaan kuitenkin niin erityisherkällä alueella, että tulkilta vaadittaisiin osaamista myös sen suhteen, mistä lastensuojelussa on kyse. Olen joutunut todistamaan tilanteita, joissa tulkin omat reaktiot ovat näkyneet niin selvästi, että se on häirinnyt vuorovaikutustilannetta. Joskus tulkki on ikäänkuin katsonut asiakseen ojentaa asiakasta myös omasta puolestaan. Lastensuojelun kanssa työskentelevän tulkin olisikin oltava vahva ammattilainen, eikä haittaisi, mikäli hänellä olisi ymmärrystä myös lastensuojelun teorioista ja toimintatavoista.  

Saamenkielisten ja saamelaista kulttuuria tuntevien työntekijöiden merkitys ja tarve lastensuojelun ja lapsiperheiden palveluissa tunnistetaan ja huomioidaan rekrytoinneissa saamelaisalueella. Osaavista lastensuojelun ammattilaisista on kuitenkin valtava pula. Kun vaatimuksiin lisätään vielä saamen kielen taito, on rekrytoijalla edessään lähes mahdoton tehtävä.  

Tarvitaan uudenlaisia ja kohdennettuja toimia lisäämään osaamista ja palveluiden laatua

Pelkällä rahan lisäämisellä saamelaisalueen palveluiden lisäämiseen ei tilannetta muuteta, vaan olisi mietittävä myös konkreettisia käytännön toimia, joilla tilannetta voitaisi parantaa. Esimerkiksi erityisesti saamenkielisille järjestettävä sosiaalityön koulutus voisi kannustaa nuoria saamelaisia lähtemään alalle. Tai vastaavasti saamen kielen ja -kulttuurin erityiskoulutuksen mahdollistaminen ja järjestäminen niille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilla sitä ei ole.  

Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu myös erityisistä osaamiskeskuksista tai –verkostoista erilaisten erityisvaativien tai –harvinaisten tilanteiden tueksi. Saamelaisten ja saamenkielisten sosiaalityön osaajien kokoaminen yhteistyöhön voisi olla yksi mahdollinen tapa parantaa saamelaisille tarjottavan lastensuojelun laatua. Näin ammattilaiset voisivat vahvistaa omaa ymmärrystään ja osaamistaan saamelaisten kanssa työskentelemiseen liittyvistä erityispiirteistä ja samalla olla ei-saamelaisten työntekijöiden tukena ja apuna konsultoiden tilanteissa ja avaten kulttuurillisia piirteitä – tai tarjoamalla konkreettisesti saamenkielistä työpanosta sinne, missä sitä ehdottomasti tarvittaisi, mutta ei ole saatavilla.  

Erilaisten sähköisten etätapaamisvälineiden avulla olisi näin mahdollista tasa-arvoistaa ihmisten mahdollisuuksia saada sopivia ja omankielisiä palveluita ja turvata saamelaisille lapsille ja perheille myös laadukasta lastensuojelua. 

Nanna Miettunen
Utsjoen kunnan perusturvajohtaja, sosiaalityöntekijä 

Tämä kirjoitus on ilmestynyt osana Saamelaiset sote-uudistuksessa -blogisarjaa.