Saamelaiskäräjälain mukainen neuvotteluvelvoite

Neuvotteluvelvoite koskee muun muassa saamelaisia koskevan lainsäädännön kehittämistä, saamen kieltä, saamen kielen opetusta sekä maankäyttöä ja kaivoslain ja ympäristönsuojelulain mukaisten lupien myöntämistä saamelaisten kotiseutualueella. 

Neuvotteluvelvoitteen tarkoituksena on aito, oikea-aikainen ja yhteisymmärrykseen pyrkivä vuoropuhelu Saamelaiskäräjien ja viranomaisen välillä. Neuvottelussa ei ole kyse pelkästä kuulemisesta, yhteistyö ja pyrkimys yhteisymmärrykseen painottuvat. Jotta neuvottelun tarkoitus toteutuisi, tulee molemmilla osapuolilla olla riittävän kattavat tiedot neuvottelun kohteena olevasta asiasta ja suunnitellun toimenpiteen vaikutuksista. Viranomaisen tulee huolehtia siitä, että Saamelaiskäräjillä on riittävästi aikaa perehtyä neuvottelumateriaaliin ja käsitellä asiaa omissa toimielimissään. Neuvottelu päättyy joko yhteisymmärrykseen tai siihen, ettei yhteisymmärrystä ole keskustelua jatkamallakaan mahdollista saavuttaa. Neuvottelusta laaditaan pöytäkirja, johon kirjataan neuvottelun lopputulos ja mahdolliset eriävät käsitykset. 

Velvoitteen selkiyttämäksi oikeusministeriö on yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa valmistellut muistion, johon on kerätty hyviä käytäntöjä neuvotteluvelvollisuuden toteuttamisesta. 

Neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvat kaikki laajakantoiset ja merkittävät toimenpiteet, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella: 

1. yhdyskuntasuunnittelua; 
2. valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta ja luovutusta; 
3. kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän etsintää ja hyödyntämistä sekä valtion maa- ja vesialueilla tapahtuvaa kullanhuuhdontaa; 
4. saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvan elinkeinon lainsäädännöllistä tai hallinnollista muutosta; 
5. saamenkielisen ja saamen kielen kouluopetuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä; taikka 
6. muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa. 

Jos viranomainen on epävarma siitä, kuuluuko jokin toimenpide neuvotteluvelvollisuuden piiriin, hyvä käytäntö on kääntyä Saamelaiskäräjien puoleen ja kysyä Saamelaiskäräjien näkemystä neuvotteluiden tarpeellisuudesta. Viranomaisen velvollisuus pyrkiä yhteisymmärrykseen ulottuu myös kysymykseen siitä, mitkä asiat kuuluvat neuvotteluvelvollisuuden piiriin. Aloite neuvotteluiden käymiseen voi tulla myös Saamelaiskäräjiltä eli se voi pyytää viranomaiselta neuvotteluita tarpeelliseksi katsomassaan asiassa.