Puheenjohtaja Juuso kertoo: Saamelaiskäräjälakiesityksen polku epäonnistumiseen

Olen päätynyt kertomaan koko saamelaiskäräjälain uudistusprosessin, jotta kaikilla olisi laajemmin tietoa siitä, miten 24.2.2023 päättynyt saamelaiskäräjälakiesitys kaatui eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Kirjoitus ei ole täydellinen yksityiskohdaltaan, koska kirjoitus olisi vielä pidempi – ehkä sitten tulevaisuudessa kirjoitan kirjan tai jotain vastaavaa… Minulla on oletettavasti paras paikka Saamelaiskäräjien puheenjohtajana kertoa prosessista, mutta kaikkea en toki tiedä, erityisesti kaikesta Helsingin päässä tapahtuneesta. Lukijalle tiedoksi: jätän joitakin yksityiskohtia kertomatta, sillä eri keskustelujen luonne on ollut luottamuksellinen, enkä luonnollisestikaan halua vaarantaa yhteistyökykyäni eri toimijoiden kanssa tätä luottamusta rikkomalla. Haluan kuitenkin, että kaikilla on läpinäkyvästi tieto lakiuudistuksen etenemisestä, ainakin minun näkökulmastani Saamelaiskäräjien puheenjohtajana. Haluankin korostaa, että näkemykset tapahtumien kulusta ovat omiani, vaikka toki perustuvatkin lukuisille keskusteluille esimerkiksi Saamelaiskäräjien hallituksen kanssa. Pyydän vielä ymmärrystä mahdollisille tekstiin jääneille kirjoitusvirheille, sillä katsaus on kirjoitettu viime päivien aikana tavoitteena saada ennen kaikkea myös oma, mahdollisimman tarkka näkemykseni nopeasti esille.

Tuomas Aslak Juuso

Tausta: kolmas peräkkäinen yritys

Saamelaiskäräjälaki on nyt kaatunut kolmella hallituskaudella peräkkäin. Vuoden 2013 Paunion toimikunnan mietinnön pohjalta tehty Stubbin hallituksen esitys epäonnistui vuonna 2015. Hallitus veti esityksen pois eduskunnan käsittelystä, koska siihen olisi eduskunnan ensimmäisen äänestyksen perusteella jätetty entiselleen Saamelaiskäräjien ja Suomen hallituksen neuvotteleman kompromissiratkaisun sijaan ongelmallinen 3 §:n lappalaisperuste ns. saamelaismääritelmässä. Tätä pidettiin yleisesti saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden vastaisena, mutta asian korjaamista niiden pohjalta edellyttäneet YK:n komiteoiden ratkaisut tulivat vasta myöhemmin.

Toinen yritys epäonnistui vuonna 2018, kun Saamelaiskäräjien täyskokous päätyi lopulta hylkäämään niin sanotun Hallbergin toimikunnan saamelaiskäräjälakiesityksen. Sitä oli valmisteltu keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten/sinisen tulevaisuuden johtaman hallituksen kanssa. On huomionarvoista, että jo tämän toimikunnan työssä ns. lappalaiskriteeri poistettiin ja kriteerit pohjautuisivat kielelle, minkä lisäksi myös neuvotteluvelvoitetta kehitettiin. Jo tässä mietinnössä ehdotettiin myös, että nykylain tekemä saamelaismääritelmä vaaliluettelon kriteereissä muutettaisiin kriteeristöksi vaaliluetteloon merkitsemisestä. Eli siis: jo edellisen toimikunnan työssä sekä kokoomus että perussuomalaiset hyväksyivät sekä lappalaispykälän poistamisen että neuvotteluvelvoitteen kehittämisen. Tähän työhön osallistuin itsekin Saamelaiskäräjien edustajana. Hallbergin toimikunnan esitys taas kaatui mm. siirtymäsääntöihin, sillä seuraavissa vaaleissa olisi vielä voinut hakeutua vaaliluetteloon ns. lappalaisperusteella. Lisäksi haasteena oli myös mm. laajennettu kieliperusteinen, objektiivinen kriteeri, joka olisi laajentanut kielikriteeriä neljänteen polveen asti. Tätä pidettiin silloin liian kaukaisena.

Vuonna 2019 YK:n ihmisoikeuskomitea antoi kaksi merkittävää ratkaisua Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon liittyen ja totesi, että Suomi oli loukannut kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta (ns. KP-sopimus) KHO:n tekemillä ratkaisuilla. KHO oli hyväksynyt vaaliluetteloon ihmisiä ns. kokonaisharkinnalla Saamelaiskäräjien tahdon vastaisesti. Ihmisoikeuskomitea velvoitti Suomen valtion tarkistamaan 3 § siten, että se vastaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Ratkaisut tarkoittivat sitä, että myös pohja lakiuudistukselle vahvistui: oli selvää, että myös Suomen valtion olisi nyt kunnioitettava selkeämmin saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana ja annettava saamelaisille oikeus määritellä itse, keitä kansaan kuului. Erityisesti tämä tarkoitti sitä, että lakimuutokselle olisi oltava Saamelaiskäräjien hyväksyntä saamelaisten virallisena edustuselimenä.

Saman vuoden syksyllä käytiin Saamelaiskäräjien vaalit, ja vaalitulos osoitti omasta mielestäni jo ennakkoon, että uudet Saamelaiskäräjätkään tuskin muuttaisivat kantaansa saamelaiskäräjälain muutostarpeesta. Sain kunnian Saamelaiskäräjien jäseniltä aloittaa Saamelaiskäräjien puheenjohtajana vaalikaudelle 2020–2023. Valinta nelivuotiskaudelle tapahtui äänin 16–5, joka siis vastaa 76 % enemmistön tahtoa. Vaalikauden ohjelma päätettiin vuoden kolmannessa kokouksessa, jossa saamelaiskäräjälain uudistuksesta käytiin lähetekeskustelu ja se nostettiin yhdeksi vaalikauden tärkeimmäksi tavoitteeksi.

Vaalikauden ohjelma on se Saamelaiskäräjien hallitusta ja puheenjohtajaa ohjaava dokumentti, jonka mukaan toimintaa tulee suunnitella ja toteuttaa. Nykyiset saamelaiskäräjälaki ja Saamelaiskäräjien täyskokouksen hyväksymä työjärjestys määrittelevät Saamelaiskäräjien hallituksen ja puheenjohtajan sen alaisena toteuttamaan täyskokouksen asettamia tavoitteita. Näin on todellakin myös toimittu tälläkin vaalikaudella. Aloitimme yhdessä Sanna Marinin hallituksen kanssa saamelaiskäräjälain uudistusprosessin Marinin hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti: ensin neuvottelemalla saamelaiskäräjälakiesitystä valmistelevan toimikunnan mandaatista ja kokoonpanosta, sitten valmistelemalla varsinaista lakiesitystä toimikunnassa, seuraamalla hallituksen sisäistä taistelua, vaikuttamalla lakiesityksen edistämiseen eduskunnan käsittelyyn ja lopulta osallistumalla aktiivisesti perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Haluankin, että asian tarkempi eteneminen on kaikkien mahdollista tietää.

Saamelaiskäräjälakiesitystä valmistelevan toimikunnan mandaatti ja kokoonpano

Neuvottelimme valtioneuvoston puolesta neuvotelleen oikeusministeriön kanssa siitä, mikä olisi saamelaiskäräjälakiesitystä valmistelevan toimikunnan mandaatti: mitä asioita huomioiden lakiesitystä tulisi valmistella. Olin tyytyväinen siihen, että mandaatista tuli erittäin vahva: sen peruselementit olivat perusoikeudet (eli perustuslaki) huomioiminen, alkuperäiskansojen oikeudet erityisesti Alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja kansainvälisten sopimusten valossa, YK:n ihmisoikeuskomitean tuoreet ratkaisut, Hallbergin toimikunnan esityksen keskeiset elementit ja lisäksi esim. vuonna 2017 parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen luonnos. Näin ollen lakiesitystä valmisteleva toimikunta sai sekä Saamelaiskäräjien hallitukselta että Suomen hallitukselta hyvin selvän ja vahvan mandaatin. Toimikunnan kokoonpano ja valmistelulle osoitettu aika oli määriteltävä kohtalaisen nopeasti, koska olimme valtion kanssa samaa mieltä siitä, että lakitoimikunnan valmis esitys ei saisi jäädä vaalikauden loppuun. Tiesimme jo tuolloin, että silloin asian hoitaminen eduskunnassa olisi hankalampaa.

Toimikunnan kokoonpano ja valmistelulle osoitettu aika oli määriteltävä kohtalaisen nopeasti, koska olimme valtion kanssa samaa mieltä siitä, että lakitoimikunnan valmis esitys ei saisi jäädä vaalikauden loppuun. Tiesimme jo tuolloin, että silloin asian hoitaminen eduskunnassa olisi hankalampaa.

Saamelaiskäräjien hallitus nimesi edustajat toimikuntaan. Tämä tapahtui työjärjestyksen mukaisesti: mikäli asiaa ei esim. ehditä määräajan puitteissa viemään täyskokoukseen, on hallitus siinä tapauksessa toimivaltainen. Käytännössä tällaiset lausunto-, neuvottelu- tai nimeämispyynnöt saapuvatkin usein hyvin nopealla aikataululla. Tämä olikin tilanne tälläkin kertaa, sillä nimeämispyyntö saapui myöhään illalla 25.6.2020 ja aikaa oli reilu viikko, 6.7. asti. Saamelaiskäräjien hallitus nimesi minun lisäkseni (varajäsen Juha-Petteri Alakorva) edustajiksi toimikuntaan Saamelaiskäräjien jäsenet Pirita Näkkäläjärven (Veikko Feodoroff) ja Anne Nuorgamin (Anni Koivisto), Saamelaiskäräjien lakimiessihteeri Kalle Variksen (Sarita Kämäräinen) sekä kansainvälisen oikeuden asiantuntija Martin Scheininin (Pia Nuorgam). Varajäsenillä oli kokouksissa läsnäolo-oikeus, mutta puheoikeus ainoastaan varsinaisen jäsenen poissa ollessa. Lisäksi asiantuntijaksi nimettiin Saamelaiskäräjien puolelta Siiri Jomppanen. Erikseen täytyy myös huomauttaa, että sinnikkäistä väitteistä huolimatta toimikunnassa olivat kaikki eri kieliryhmät edustettuina, myös inarinsaamelaiset, sillä jokaiseen kokoukseen osallistunut I varapuheenjohtajamme Anni Koivisto on inarinsaamelainen. Onkin tärkeää huomata, että vaikka Anni oli nimetty toimikuntaan varajäsenenä, hän osallistui lopulta seitsemään kokoukseen kymmenestä täysipainoisena jäsenenä varsinaisen jäsenen poissa ollessa, minkä lisäksi yhdessä kokouksista osittain. Lisäksi hän myös toimi puheenjohtajana toimikunnan Saamelaiskäräjien ja eduskuntapuolueiden yhteistyöryhmän kanssa järjestämissä kahdessa kokouksessa.

Valtion puolelta jokainen hallitus puolue nimesi omat edustajansa: Jenni Pitko (vihr.), Veronika Honkasalo (vas,), Raimo Piirainen (sdp.), Eva Biaudet (rkp) ja Juha Joona (kesk.) Toimikunnan puheenjohtajasta käytiin erilaisia ja pitkiä keskusteluja, erilaisia nimiä pyöriteltiin ja vähintäänkin yksi ehdotus torpattiin myös hallituspuolueiden sisältä. Lopulta oikeusministeriö nosti esiin kansliapäällikkö Pekka Timosen nimen, koska valtionhallinnon ulkopuolelta ei tuntunut löytyvän yhteisymmärrystä. Erityisesti keskustalla oli kuulemma vaikeuksia hyväksyä valtionhallinnon ulkopuolelta esitettyjä puheenjohtajaehdokkaita. Tunnustan avoimesti, etten itse ollut innoissani ehdotuksesta: entinen TEMiläisyys ei valitettavasti ole perinteisesti ollut mikään meriitti saamelaisasioissa. Muilta osin en kuitenkaan itse yhtään tuntenut Timosta tai tiennyt hänestä mitään etukäteen. Tulin kuitenkin yllättymään positiivisesti, ja olen erittäin kiitollinen Timoselle hänen tekemästään työstä. Erilaisten keskustelujen jälkeen päädyin esittämään Saamelaiskäräjien hallituksen jäsenille, että hyväksyisimme esityksen toimikunnaksi. Askelmerkit työlle olivat siis valmiita, ja Suomen hallitus ja Saamelaiskäräjät yhteisymmärryksessä siitä, kuinka työtä tulisi tehdä. Myös keskusta siis, huomautan.

Lakiesityksen valmistelu toimikunnassa: yhteenveto

Ennen toimikunnan aloittamista pidin tärkeänä, että Saamelaiskäräjien edustajilla olisi toimikunnan työskentelyssä myös poliittinen pohja. Täten Saamelaiskäräjien täyskokous kävi lähetekeskustelun niistä asioista, mitä toimikunnan työssä tulisi edistää. Onkin tärkeää nyt viimeinkin ymmärtää, että lakitoimikunnassa toimineiden edustajiemme tehtävä on ollut kaikessa työssään siellä edistää täyskokouksesta koottuja kantoja. Vaikka julkisessa keskustelussa ovatkin eräät tahot väittäneet Saamelaiskäräjien edustajien toimineen oman päänsä mukaisesti, ei tämä pidä paikkaansa. Edustajat toimivat täyskokouksessa esitettyjen, enemmistön tukemien kantojen mukaisesti. Olisi vastuutonta toimia niin, että näin merkittävää lakia edistettäisiin siten, että se lopulta kuitenkin kaatuisi täyskokouksessa sen tahdon vastaisena. Edustajamme neuvottelivat toimikunnassa tältä pohjalta, ja heidän tekemiensä kompromissien onnistuminen mitattaisiin myöhemmin taas täyskokouksessa, joka joko hyväksyisi tai hylkäisi annetun lakiesityksen. Minulle tärkeä merkki työmme onnistumisesta on se, että näin myöhemmin myös tapahtui, suurella enemmistöllä.

Edustajat toimivat täyskokouksessa esitettyjen, enemmistön tukemien kantojen mukaisesti. Olisi vastuutonta toimia niin, että näin merkittävää lakia edistettäisiin siten, että se lopulta kuitenkin kaatuisi täyskokouksessa sen tahdon vastaisena.

Täyskokouksen lähetekeskustelussa esitetyt kannat olivat olleet osin todella kaukana toisistaan. Jäsenistön enemmistön kannoissa ilmeni esimerkiksi, ettei lain objektiivisia kriteerejä saisi laajentaa ollenkaan, ja että niin sanottu lappalaispykälä tulisi poistaa; että korkeimmalle hallinto-oikeudelle ei kuuluisi oikeutta olla viimeinen taho määrittelemässä, kuka on saamelainen, vaan tämä on saamelaisten itsensä päätettävä omien rakenteidensa kautta itsemääräämisoikeuden perusteella; että neuvotteluvelvoitteen tulisi kehittyä FPIC-käsitettä vastaavaksi, jonka Suomen valtio on jo useasti luvannut kehittää kansainvälisen oikeuden nykyvaatimuksia vastaavaksi. Lisäksi ehdotettiin, että vaalijärjestelmää tulisi yhdenvertaistaa, nykyinen poliittinen rakenne säilyttää ja äänestämistä helpottaa. Vähemmistössä olleet kannat taas vaativat lappalaispykälän säilyttämistä, KHO:n roolin säilyttämistä ja kuntakiintiöjärjestelmän muuttamista. Jokainen yksittäinen jäsen voi tietenkin tuoda julki omia kantojaan, sitä varten täyskokous ylipäätään on, mutta Saamelaiskäräjien hallituksen ja puheenjohtajiston on lopulta löydettävä täyskokouksen enemmistön tahtotila, kunnioitettava sitä ja toimittava sen mukaan. Näin myös teimme.

Pekka Timosen johtaman toimikunnan toimikausi asetettiin ajalle 1.12.2020–15.5.2021. Sille oli siis annettu hyvin tiukka aikataulu: lakiesityksen tuli valmistua suurin piirtein 6 kk sisällä. Toimikunta kokoontui 10 kertaa. Tiukan aikataulun takia sen työssä hyödynnettiin runsaasti aiempien toimikuntien työtä, kuten esimerkiksi Hallbergin toimikunnan suorittamia laajoja kuulemisia. Oli tärkeää varmistaa, että työ suoritettaisiin huolellisesti, mutta aikataulujen sallimissa rajoissa. Toimikunta kuuli myös erikseen YK:n ihmisoikeuskomitealle vaaliluettelon päätöksistä valittaneita Tiina Sanila-Aikiota ja Sámi Árvvut -yhdistystä sekä eri ministeriöitä. Lisäksi toimikunta tarjosi seuraaville tahoille mahdollisuuden toimittaa kirjallinen lausunto: Kolttien kyläkokous, Inarinsaamelaiset ry / Anarâšah rs, Kulttuuriyhdistys Aanaar Sämmiliih ry, Inarinsaamen kielen yhdistys / Anarâškielâ servi, Saamelaisneuvosto sekä Suomen saamelaisten keskusjärjestö. Lisäksi toimikunnan käytössä olivat esivalmistelevan työryhmän keräämät lausunnot sekä edellisellä hallituskaudella saadut lausunnot.

Lisäksi järjestettiin kaksi yhteiskokousta toimikunnan, Saamelaiskäräjien ja eduskuntapuolueiden yhteistyöryhmän kesken. Yhteistyöryhmän tapaamisissa oli tavoitteena varmistaa, että kaikkien puolueiden edustajat saisivat lakiesityksestä parhaan mahdollisen tiedon ja ymmärryksen. Toimikunta kävi intensiivistä työskentelyä kokouksissa ja kokousten ulkopuolella, ja työ eteni pääsääntöisesti hyvässä hengessä keskustellen. Tavoitteena oli löytää aitoja kompromisseja, joilla olisi todellinen mahdollisuus tulla hyväksytyiksi myös eduskunnan käsittelyssä. Yhteinen tahto oli valmistella mietintö, joka vastaisi mandaatin tarpeisiin ja olisi sekä eduskunnan että Saamelaiskäräjien hyväksyttävissä. Totesimme, että työssä kulkisivat tärkeinä mukana YK:n ihmisoikeuskomitean tuoreet ratkaisut, joissa Suomelta edellytettiin 3 § selkeyttämistä ja saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista.

Tavoitteena oli löytää aitoja kompromisseja, joilla olisi todellinen mahdollisuus tulla hyväksytyiksi myös eduskunnan käsittelyssä. Yhteinen tahto oli valmistella mietintö, joka vastaisi mandaatin tarpeisiin ja olisi sekä eduskunnan että Saamelaiskäräjien hyväksyttävissä.

Toimikunnan lopullinen mietintö oli yksimielinen muuten kuin keskustan Juha Joonan osalta. Eriävään mielipiteeseen hänellä toki oli oikeus, mutta olisi ollut kaikkien kannalta huomattavasti rakentavampaa, jos hän olisi osallistunut toimikunnan työhön täysipainoisesti ja pyrkinyt tekemään yhteistyössä kompromisseja muiden kanssa. Käytännössä Joona oli pois noin kolmasosasta kokouksista, erityisesti esim. juuri siitä keskeisestä kokouksesta, jossa oli etukäteen sovittu aiheeksi hänelle erityisen tärkeä 3 §. Joona lupasi useampaan otteeseen toimittaa kirjallisessa muodossa näkemyksiään toimikunnan käyttöön 3 § osalta, ja siitä häntä myös toistuvasti ystävällisesti muistutettiin. Hän ei näin kuitenkaan tehnyt ennen viimeistä kokousta. Kun hän ei myöskään tuonut näkemyksiään suullisestikaan toimikunnan kokouksissa esille tai muutenkaan juuri osallistunut keskusteluun, oli yhteistä ratkaisua vaikea etsiä. Lopulta hän toimitti kirjalliset näkemyksensä eriävänä mielipiteenä vasta 10.5. eli viimeiseen kokoukseen, samana päivänä kuin kokous järjestettiin. Hänellä oli lopulta aiemmin ilmoitetusta poiketen erimielisiä näkemyksiä myös mm. 9 §:stä.

Joonan eriävässä mielipiteessä oli suoranaisia virheitä, joiden takia siihen oli vaikea edes kommentoida mitään – mutta toki asiasta olisi mieluusti hänen kanssaan keskusteltu jo toimikunnan työn aikana, jos hän vain olisi keskusteluihin osallistunut. Valitettavasti hänen toiminnastaan tuli sellainen käsitys, ettei hän ollut paikalla neuvottelemassa yhteistä ratkaisua, vaan ainoastaan varmistamassa, että mukaan tulisi eriävä mielipide. Joona vaikutti ymmärrykseni mukaan pohjaavan mielipiteensä täysin väärälle käsitykselle YK:n ILO 169 -sopimuksesta, eikä hän missään vaiheessa korjannut käsitystään, vaan toisti sen myöhemmin myös lausunnossaan eduskunnan perustuslakivaliokunnalle – vaikka hänen väitteensä oli tässä välissä kumottu jo lukuisia kertoja.

Joonan eriävässä mielipiteessä oli suoranaisia virheitä, joiden takia siihen oli vaikea edes kommentoida mitään – mutta toki asiasta olisi mieluusti hänen kanssaan keskusteltu jo toimikunnan työn aikana, jos hän vain olisi keskusteluihin osallistunut.

Joona väitti ymmärtääksemme ILO 169 -sopimuksen eli itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen määrittelevän alkuperäiskansaan kuuluvan henkilön jäsenyyden, eli antavan tässä tapauksessa saamelaismääritelmän. Erityisesti hän väitti sopimuksen määrittelevän sen tavalla, joka velvoittaisi Suomea pitämään ns. lappalaispykälän mukana. Kaikki YK:n tulkintavastuulliset elimet kuitenkin totesivat, etteivät Joonan tekemät tulkinnat pitäneet paikkaansa tai pohjautuneet heidän valvomiinsa sopimuksiin. Esimerkiksi Rovaniemellä 2.9.2021 järjestetyssä kansainvälisessä, lakiesitystä käsittelevässä asiantuntijaseminaarissa, jossa lakiesitys käytiin asiantuntijoiden kanssa erittäin tarkasti läpi. Joona oli myös kutsuttu tilaisuuteen puhujaksi, mutta ei osallistunut siihen.

Tapahtumassa tiedusteltiin ILO:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden vanhemmalta asiantuntijalta Martin Ölziltä erityisesti ILO 169 -sopimuksen tulkinnasta. Ölz vahvisti, että seminaarin aikaan jo valmistunut ja lausuntokierroksella käynyt lakiesitys olisi ILO 169 -sopimuksen mukainen, ja oikoi Joonan virheelliset väitteet sen tulkinnasta. Myös YK:n ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Photini Pazartzis osallistui tilaisuuteen ja vahvisti, että toimikunnan tekemät ratkaisut todellakin velvoittivat Suomea korjaamaan lain ongelmakohdat vaaliluettelon kriteereihin liittyen. Hän myös kertoi, että toisin kuin eriävässä mielipiteessä väitettiin, komitealla oli ollut käytössään kaikki tarvittava tieto ratkaisujen tekemistä varten.

CERD oli alkanut tuoda selkeämmin esiin, että alkuperäiskansoilla oli itsemääräämisoikeus päättää kansansa jäsenistä, eli siis korostanut ryhmähyväksyntää itseidentifikaation sijaan. Muuten kansat olisivat vaarassa sulautua valtaväestöihin.

Joona oli eriävässä mielipiteessään myös esittänyt, että YK:n rotusyrjintäkomitea CERD olisi 20 vuoden takaisissa ratkaisuissaan nostanut yksilön itseidentifikaatiota ryhmäidentifikaation edelle – siis että olisi olennaisempaa, että henkilö itse kokee olevansa saamelainen, kuin että saamelaiset hänet sellaiseksi lukevat. Joona väitti tämän myös olevan CERD:n kanta edelleen, ja että tämän takia itseidentifikaatiota ryhmähyväksynnän edelle korostavan ns. lappalaispykälän poisto olisikin rotusyrjintäsopimuksen vastainen. CERD:n jäsenenä aiemmin toiminut Morten Kjaerum kuitenkin kertoi seminaarissa yksiselitteisesti, että CERD oli Joonan käyttämien ratkaisujen jälkeen tarkentanut tai oikaissut kantojaan huomattuaan, että niitä tulkittiin alkuperäiskansoille haitallisella tavalla, kansan itsemääräämisoikeutta rikkoen. Myös alkuperäiskansojen julistus oli vaikuttanut asiaan. CERD oli alkanut tuoda selkeämmin esiin, että alkuperäiskansoilla oli itsemääräämisoikeus päättää kansansa jäsenistä, eli siis korostanut ryhmähyväksyntää itseidentifikaation sijaan. Muuten kansat olisivat vaarassa sulautua valtaväestöihin. Kjaerum korosti erityisesti, ettei CERD:n nykykäytännöissä tai -tulkinnoissa asiassa ollut minkäänlaista epäselvyyttä. Vaikutti siltä, että Joona oli käyttänyt perusteinaan vain vanhoja ratkaisuja niistä yksityiskohtia valikoiden ja sivuuttanut täysin kaikki CERD:n myöhemmät, omaan tulkintaansa sopimattomat linjaukset.

Kaikista tulkintavastuullisista elimistä siis todettiin, etteivät Joonan tulkinnat pitäneet paikkaansa. Hänen eriävä mielipiteensä ei siten perustunut faktoille. Tämä tieto kuitenkin on jälkikäteen sivuutettu täysin lain vastustajien toimesta, ja herättää huolta siitä, millaisia lausuntoja asiantuntijoiksi kutsutut voivat esittää eduskunnan merkittävimmissä elimissä asti, täysin piittaamatta väitteidensä totuudenperäisyydestä. Joona ei ole korjannut virheellisiä väitteitään, huolimatta kaikista näistä korkean tason oikaisuista. Onkin hyvin harmillista, ettei hän osallistunut seminaariin.

Myös oikeusministeriö totesi myöhemmin tiukkasanaisesti vastineessaan perustuslakivaliokunnalle, että ”Juha Joona on eduskunnalle antamassa lausunnossaan esittänyt harhaanjohtavaa tietoa ILO 169 -sopimuksen 1 artiklasta”, ja avasi seikkaperäisesti artiklan todellisen sisällön.

Myös oikeusministeriö totesi myöhemmin tiukkasanaisesti vastineessaan perustuslakivaliokunnalle, että ”Juha Joona on eduskunnalle antamassa lausunnossaan esittänyt harhaanjohtavaa tietoa ILO 169 -sopimuksen 1 artiklasta”, ja avasi seikkaperäisesti artiklan todellisen sisällön. Todellisuudessa artikla ei määrittänyt kansaan kuuluvia yksilöitä, vaan kansat yleensä, ja itse asiassa sopimukseen liittyvässä oppaassa erikseen korostettiin, että kansa itse tunnustaisi ja hyväksyisi henkilön kuulumisen kansaan. Aivan kuten saamelaisetkin nyt halusivat tehdä, ja lakiesityksen perusteella olisi tarkoitus varmistaa. Myös perustuslakivaliokunta on itse aiemmin todennut, että kansainvälisen oikeuden tulkinta on juuri tämä: alkuperäiskansan jäsenyyttä määritellessä painotetaan henkilön itseidentifikaation lisäksi myös ryhmän hyväksyntä. Tämän ei siis pitäisi olla perustuslakivaliokunnallekaan vieras ajatus.

Toimikunnan työn tausta: lakimuutosten keskeiset edellytykset

Tässä välissä on tärkeää kerrata, miksi erityisesti 3 §:n kokonaisuus eli vaaliluettelokokonaisuus ja 9 § eli neuvotteluvelvoite haluttiin korjata, ja miksi erityisesti 3 § osalta kompromisseja ei voitu enää perustuslakivaliokunnassa lisää tehdä. En lähde tässä esittelemään mittavan ja perinpohjaisen lakiesityksen sisältöä yksityiskohtaisesti, mutta toivon lämpimästi, että asiasta kiinnostuneet tutustuvat toimikunnan mietintöön, jossa esitystä on perusteltu kattavasti. Toki lopullinen hallituksen esitys eroaa siitä hieman, mutta ei olennaisilta osin.

Työn alkaessa olivat taustalla siis erityisesti vaaliluettelosta saadut YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisut, jotka velvoittavat Suomea korjaamaan lakia siten, että kriteerit vaaliluetteloon hyväksymiselle selkeytettäisiin ja korjattaisiin saamelaisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Korjaustyölle edellytettiin saamelaisten kollektiivinen hyväksyntä, joka ainakin vielä tätä kirjoittaessa voidaan määritellä Saamelaiskäräjien hyväksyntänä. Alkuperäiskansojen julistus määrittelee, että alkuperäiskansoilla on oikeus päättää omien tapojensa ja perinteidensä mukaisesti kansaansa kuuluvien jäsenyydestä, samoin kuin omien edustuselintensä jäsenyydestä. Lakiesityksen lähtökohtana oli siis se kansainvälisesti tunnustettu oikeus, että saamelaisilla on oikeus itse määritellä vaaliluettelon kriteerit. YK:n ihmisoikeuskomitean langettavat ratkaisut oli annettu sen perusteella, että suomalainen korkein hallinto-oikeus oli luonut lakiin uuden soveltamismuodon, jossa se ns. kokonaisharkinnalla hyväksyi vaaliluetteloon henkilöitä, jotka eivät välttämättä täyttäneet yhtään lain objektiivisista kriteereistä, ja keitä ei kansan sisältä tunnistettu saamelaisiksi.

On siis erittäin tärkeää huomata, että ihmisoikeuskomitea velvoitti Suomen valtiota muuttamaan lain määrittelemiä objektiivisia kriteerejä tavalla, joka olisi kunnioittaisi saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja joka samalla olisi saamelaisten itsehallintoelimen silmissä hyväksyttävä. Samalla oli selvää, että kun asiassa oli todettu vääriä toimintatapoja, joiden perusteella vaaliluetteloon oli lisätty virheellisesti ihmisiä, oli tämä virhe mahdollista korjata vain kokoamalla vaaliluettelo alusta uudelleen. Näin kaikkia saamelaisia kohdeltaisiin asiassa yhdenvertaisesti, ja samalla vältyttäisiin ihmisoikeusloukkausten toistamiselta tulevaisuudessa. Todettujen loukkausten kautta vaaliluetteloon hyväksyttyjen jättäminen sinne olisi jättänyt loukkaustilan voimaan, ja samalla asettanut yksittäiset saamelaiset erittäin epätasa-arvoiseen asemaan. Korkein hallinto-oikeus jätettiin edelleen viimeiseksi vaihtoehdoksi – tärkeä kompromissi sekin, sillä moni olisi halunnut asian ratkaisun kokonaan pois suomalaisilta oikeuselimiltä.

Koska ihmisoikeuskomitean asettamista velvoitteista on sinnikkäästi esitetty virheellisiä väittämiä, lainaan tässä vielä päätöstä suoraan:

CCPR/C/124/D/2668/2015 (sekä CCPR/C/124/D/2950/2017, jossa kohta 11.):

8. Pursuant to article 2 (3) (a) of the Covenant, the State party is under an obligation to provide the author with an effective remedy. This requires it to make full reparation to individuals whose Covenant rights have been violated. Accordingly, the State party is obligated, inter alia, to review section 3 of the Act on the Sami Parliament with a view to ensuring that the criteria for eligibility to vote in Sami Parliament elections are defined and applied in a manner that respects the right of the Sami people to exercise their internal self-determination, in accordance with articles 25 and 27 of the Covenant. The State party is also under an obligation to take all steps necessary to prevent similar violations from occurring in the future.

Vaaliluettelon uudistettuja kriteerejä ei tarvinnut lähteä määrittelemään tyhjästä, sillä toimikunnan työssä voitiin perustellusti mukailla sekä Ruotsin että Norjan Saamelaiskäräjien kriteerejä kielestä, kuten myös jo vuonna 2017 parafoidun Pohjoismaisen saamelaissopimuksen kriteeristöjä. Saamelaiskäräjät myöntyi kompromissiin, jossa kielipykälää laajennettaisiin isoisovanhempiin eli neljänteen polveen. Oudon sinnikkäästi edelleen väitetään, että lakiuudistuksen myötä Suomen kriteerit olisivat olleet muita maita tiukemmat: myös Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto joutui myöhemmin oikomaan näitä väitteitä, ja niihin törmää edelleen. Todellisuudessahan Ruotsissa kriteeri olisi edelleen tiukempi, vain isovanhempiin ulottuva, ja Norjassa vastaava – ja lisäksi noudatettaisiin pohjoismaisen saamelaissopimuksen kriteerejä, jotka Suomen valtiokin oli jo aiemmin hyväksynyt.

Yksi kielikriteeriin liittyvä, keskusteluissa toistuvasti esiintynyt kysymys on käsitellyt lakiesityksessä käytettyyn käsitteeseen ”ensimmäinen kieli”, sillä Ruotsissa, Norjassa ja pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa käytetään käsitettä ”kotikieli”. Vielä viimeisissä valiokuntakeskusteluissakin kysyttiin, miksei Suomessakin otettaisi käyttöön kotikielen käsitettä. Tämä asia on lopulta varsin selkeä. Lakiesityksessä oli tärkeää käyttää ennen kaikkea jo Suomen lainsäädännössä käytössä olevaa, tulkinnaltaan jo selkeää käsitettä sen sijaan, että olisi otettu käyttöön uusi, tulkintakäytännöltään avoin käsite ulkomaisista lainsäädännöistä. Lisäksi on todettu, ettei eri maissa käytössä olevilla käsitteillä ole merkittävää eroa, eivätkä ne vaikuta esim. pohjoismaisen saamelaissopimuksen käyttöönottoon.

Lisäksi on olennaista huomata, että Norjan Saamelaiskäräjien lainsäädäntöön käsite on alun perin otettu juuri Suomen lainsäädännöstä: Norjaan haluttiin Suomen saamelaisvaltuuskunnan vaaliluettelon ehtoja vastaavat kriteerit, Suomessa käytetty ensimmäisen kielen käsite vain sovitettiin Norjan lainsäädännössä käytössä olleeksi kotikieli-käsitteeksi. Tavoiteltu vastaavuus vaaliluettelon ehdoissa Suomen ehtojen kanssa tuotiin Norjassa selkeästi esille myös lain valmistelussa. Ruotsi taas sääti myöhemmin omat kriteerinsä Norjan mallia seuraten. Olisikin melko nurinkurista, jos Suomesta Norjaan lainatut kriteerit nyt lainattaisiin takaisin Norjasta Suomeen, mutta siten, että niiden alkuperäiset tulkinnat matkalla muuttuisivat.

Norjan Saamelaiskäräjien lainsäädäntöön [kotikielen] käsite on alun perin otettu juuri Suomen lainsäädännöstä: Norjaan haluttiin Suomen saamelaisvaltuuskunnan vaaliluettelon ehtoja vastaavat kriteerit, Suomessa käytetty ensimmäisen kielen käsite vain sovitettiin Norjan lainsäädännössä käytössä olleeksi kotikieli-käsitteeksi.

Jos Suomen lainsäädännössä otettaisiin uusi kotikieli-termi käyttöön, olisi suurimpana ongelmana se, ettei sitä voida mitata millään tavalla. Käytännössä kuka tahansa voisi itse ilmoittaa, että hänen isovanhemmillaan tai isoisovanhemmillaan oli kotona puhuttu saamea, oli se totta tai ei, eikä sitä voitaisi mitenkään todistaa vääräksi. Käytännössä siis voitaisiin oman tulkintani mukaan päätyä erittäin nopeasti samanlaisiin ongelmiin kuin nykyisen lappalaispykälän kanssa.

Lakiuudistuksessa haluttiin myös korjata vaaliluettelon oikaisu- ja muutoksenhakuprosessi siten, että varmistettaisiin paremmin yksilön oikeusturvan toteutuminen. Nykylain pohjalta oikaisuvaatimukset käsittelee Saamelaiskäräjien hallitus, eli päivän politiikan johtamiseen keskittyvä, selkeän poliittinen elin. Mielestämme oli kaikkien kannalta paras pyrkiä tästä käytännöstä pois ja siirtää oikaisuvaatimusten käsittely kokonaan erilliselle, itsenäiselle ja riippumattomalle muutoksenhakulautakunnalle. Sen roolina olisi eräänlainen erityistuomioistuin, jonka nimeäisi valtioneuvosto, Saamelaiskäräjien esityksen pohjalta muodostaen. Minusta onkin edelleen hyvin outoa, että tällaista erittäin demokraattista uudistusta ei haluttu edes noteerata lain vastustajien piirissä, tai sitä jopa moitittiin syrjiväksi. Tällaista logiikkaa on vaikea ymmärtää: eikö tällaisen demokraattisen ja päätöksentekoa selkeyttävän ratkaisun ehdottaminen sovi heidän väitteisiinsä Saamelaiskäräjien epädemokraattisuudesta ja mielivallasta?

Lakiuudistuksessa haluttiin myös korjata vaaliluettelon oikaisu- ja muutoksenhakuprosessi siten, että varmistettaisiin paremmin yksilön oikeusturvan toteutuminen.

Ns. yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteen eli 9 § osalta taas toimikunnan työn pohjalla olivat kansainväliset alkuperäiskansaoikeudet, joissa korostettiin FPIC-periaatteita: alkuperäiskansan vapaata, tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta. On huomioitava, että saamelaisia koskeva neuvotteluvelvoite on olemassa jo nykylaissa, mutta sen noudattaminen ei ole toteutunut asianmukaisesti, eikä sen muotoilu tuo tarpeeksi selkeästi esille alkuperäisoikeuksien kehittymistä. Esimerkiksi oikeuskansleri oli useampaan otteeseen todennut, etteivät viranomaiset noudattaneet jo nykylaissa olevaa neuvotteluvelvoitetta saamelaisasioissa. Myös viranomaistahoilla oli vahva toive siitä, että neuvotteluvelvoitetta selkeytettäisiin, jotta kaikille olisi selvää, millaisissa asioissa Saamelaiskäräjien kanssa täytyisi neuvotella ja millä tavoin. Oli kaikille selvää, ettei laissa annettaisi saamelaisille veto-oikeutta.

Toisaalta täytyy vielä erikseen muistuttaa, että alkuperäiskansaoikeuksien kuuluminen saamelaisille oli vahvistettu jo myös perustuslaissa, joka määrittelee saamelaiset alkuperäiskansaksi.

Toisaalta täytyy vielä erikseen muistuttaa, että alkuperäiskansaoikeuksien kuuluminen saamelaisille oli vahvistettu jo myös perustuslaissa, joka määrittelee saamelaiset alkuperäiskansaksi. Toimikunnan työtä kommentoi myös YK:n ihmisoikeuskomitean alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijamekanismi, jonka tarkoituksena on neuvoa valtioita alkuperäiskansaoikeuksien tulkinnassa ja toimeenpanossa. Se kritisoi myöhemmin lausunnossaan, ettei lakiesityksen ehdotus 9 §:ksi vieläkään täysin vastannut FPIC-periaatteita tai tuonut niitä tarpeeksi selkeästi esille, mutta oli silti askel parempaan suuntaan. Lisäksi se piti ehdotettua 3 §:ää hyvänä, muutoksenhakulautakunta mukaan laskien.

Toimikunnan työskentely: yhteenveto kokouksista

Olen alle käynyt läpi vielä tiiviisti kokousten sisällön olennaiselta osin, jotta toimikunnan työstä tulee mahdollisimman selkeä käsitys. Pöytäkirjat löytyvät kokonaisuudessaan oikeusministeriön sivuilta. Kokouksiin osallistuneista on myös koottu seuraava kaavio. Siinä eivät ole erikseen mukana toimikunnan asiantuntijajäsenet tai sihteeristön edustajat, mutta he olivat mukana jokaisessa kokouksessa.

 14.12.2020: Toimikunnan ensimmäinen kokous

Työn taustaksi kokouksessa keskusteltiin saamelaiskäräjälain yhteydestä kansainväliseen alkuperäiskansaoikeuteen, erityisesti YK:n ihmisoikeuskomitean tuoreiden ratkaisujen ja kansainvälisten alkuperäiskansaoikeuksien kehityksen valossa, mukaan lukien YK:n alkuperäiskansojen julistuksessa tunnistettu FPIC-periaate.

Esivalmistelevan työryhmän näkemyksiä pidettiin hyvänä lähtökohtana. Sovittiin, että prosessin aikana järjestettäisiin myös kaksi tapaamista eduskuntaryhmien, Saamelaiskäräjien ja toimikunnan edustajien kesken. Todettiin, että koska Hallbergin toimikunnan työn yhteydessä oli järjestetty laajat kuulemiset, voitiin nyt hoitaa ne strukturoidummin tässä tiukassa aikataulussa. Todettiin, että keskeisenä kysymyksenä olisi 3 § eli vaaliluettelokysymys. Sovittiin, että seuraavassa kokouksessa käsiteltäisiin 3 §, oikaisumenettely ja muutoksenhaku, ja sitä seuraavassa sitten 9 § eli ns. neuvotteluvelvoite ja 5 § eli Saamelaiskäräjien yleinen toimivalta. Lisäksi pohdittiin mahdollisuutta tuoda lakiin Saamelaiskäräjille mahdollisuus tehdä aloitteita suoraan eduskunnalle.

18.1.2021: Toimikunnan toinen kokous

Juha Joona oli kokouksesta poissa, vaikka asialistalla oli hänelle tärkeän 3 § käsittely.

Keskusteltiin 3 § sisällöstä, oikaisumenettelystä ja muutoksenhausta. Sovittiin, että seuraavalla kerralla keskustelu 3 §:stä jatkuisi mm. Saamelaiskäräjien toimikunnalle tuoman ehdotuksen pohjalta, minkä lisäksi keskusteltaisiin 9 § ja 5 §:istä.

1.2.2021: Toimikunnan kolmas kokous

Keskusteltiin edelleen 3 §:stä. Edelliskerralla poissa ollut Juha Joona ei osallistunut keskusteluun, mutta kertoi toimittavansa kirjallisia näkemyksiään aiheesta ennen seuraavaa kokousta. Sovittiin, että keskustelu 9 §:stä siirrettäisiin seuraavaan kokoukseen. Sovittiin, että kuultaisiin YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisujen johdosta valitusten tekijöitä Tiina Sanila-Aikiota ja Sámi Árvvut -yhdistystä.

15.2.2021: Toimikunnan neljäs kokous

Juha Joona ei toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Kuultiin Tiina Sanila-Aikiota ja Sámi Árvvut -yhdistystä YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisujen perusteella ja keskusteltiin. Päätettiin jatkaa ei-yksimielisesti valmistelua Saamelaiskäräjien ehdotuksen pohjalta 3 §:ksi. Keskusteltiin eri tavoista laatia vaaliluettelo ja sovittiin, että sihteeristö keskustelisi menettelystä sen suhteen Scheininin ja Joonan kanssa. Todettiin, että muutoksenhakulautakunnan nimittää valtioneuvosto, mutta muuten hyväksyttiin sihteeristön ehdotus oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakumenettelystä.

Juha Joona ilmoitti antavansa myöhemmin mahdollisesti kommentteja kirjallisesti. 5 § osalta hyväksyttiin Saamelaiskäräjien ehdotus muuten kuin ehdotetun aloiteoikeuden osalta, jota sihteeristö selvittäisi.

8.3.2021: Toimikunnan viides kokous

Juha Joona oli poissa, eikä toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Päätettiin 3 § osalta yksimielisesti oikaisuvaatimuksen määräajan tarkentamisesta. Toimikunnan puheenjohtaja Timonen totesi olevansa valmis hyväksymään Saamelaiskäräjien toimikunnalle esittämät valituslupaperusteet, ja todettiin, että voitaisiin käsitellä niistä valituslupaan liittyen myös sellaista vaihtoehtoista esitystä, jossa KHO:n rooli poistettaisiin kokonaan. Todettiin, että poissa oleva Juha Joona mahdollisesti palaisi kysymykseen.

Todettiin yhdessä 9 § osalta, että olisi tärkeää löytää toimikunnassa läpivietävissä oleva malli.  Erikseen keskustelussa todettiin, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan aiempien linjausten mukaisesti ei saamelaiskäräjälain vaaliluettelon jäsenyyteen liitettäisi muita mahdollisia oikeuksia, eli että kyseessä ei olisi saamelaisuuden määrittely lainsäädännössä oikeussubjektina.

15.3.2021: Toimikunnan kuudes kokous

Juha Joona ei toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Kokouksessa kuultiin eri ministeriöitä 9 §:ään liittyen. Todettiin, että esityksessä tuotaisiin esille, että ennakkosuostumus olisi neuvottelujen tavoite, ei velvoite (eli ei veto-oikeus). Heikentämiskiellon kohdalla todettaisiin, että ”ellei muussa lainsäädännössä toisin säädetä”.

Lisäksi keskusteltiin vaaleista ja tehtiin muutosehdotuksia niihin liittyen. Sovittiin, että muutosten valmistelussa käytettäisiin pääsääntöisesti pohjana Hallbergin toimikunnan esitystä. OM:n Yrsa Nyman kertoi, että YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea eli TSS-komitea oli kuullut Suomea TSS-sopimuksen täytäntöönpanosta, ja että komitean antamat suositukset sisälsivät myös saamelaiskäräjälakiin liittyviä kirjauksia, joissa Suomea kehotettiin vahvistamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta vaaliluettelokriteereissä (“the Committee urges the State party to strengthen the legal recognition of the Sámi as indigenous peoples and the legal and procedural guarantees for obtaining the Sámi’s free, prior and informed consent in line with international standards”).

29.3.2021: Toimikunnan seitsemäs kokous

Juha Joona ei toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Käsiteltiin esitystä 3 §:ksi. Puheenjohtaja muistutti Juha Joonan siihen tekemästä varaumasta ja pyysi, että tämä toimittaisi mahdollisen eriävän mielipiteensä kirjallisesti ennen toimikunnan viimeistä tai toiseksi viimeistä kokousta, jotta sitä voitaisiin käsitellä. Joona vahvisti tekevänsä eriävän mielipiteen, kun toimikunnan enemmistön kanta on selvinnyt. Pirita Näkkäläjärvi totesi 3 § 2 momentin muotoilun olevan nyt Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan valmis. Sovittiin, että Saamelaiskäräjät toimittaisi perusteluihin täydennyksiä. Todettiin myös, että muotoilun muutoksessa olivat taustalla YK:n ihmisoikeuskomitean antamat ratkaisut.

Jatkettiin 9 § muotoilua. OM:n selvityksen mukaan aloiteoikeus voitaisiin tuoda esille toimikunnan mietinnössä, jotta asiaa voitaisiin tarkastella seuraavan kerran perustuslakia tarkistaessa. Myös Saamelaiskäräjien vuosittaiseen kertomukseen eduskunnalle voitaisiin sisällyttää lakeihin liittyviä aloitteita.

12.4.2021: Toimikunnan kahdeksas kokous

Juha Joona ei toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Todettiin, että 9 § oli soviteltu yhteen Saamelaiskäräjien ja sihteeristön ehdotusten pohjalta. Päätettiin poistaa 9 c §, muuten hyväksyttiin ehdotus.  Vaalilukua 4 käsitellessä todettiin, että sisällöstä oli yksimielisyys. Pyydettiin jälleen Juha Joonaa toimittamaan 3 § koskeva eriävä mielipide ennen seuraavaa eli toiseksi viimeistä kokousta, jotta sitä voitaisiin käsitellä. Käytiin läpi YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmät KP-sopimuksen toimeenpanosta.

26.4.2021: Toimikunnan yhdeksäs kokous

Juha Joona oli kokouksesta poissa, eikä toimittanut kirjallisia näkemyksiään sovitun mukaisesti.

Hyväksyttiin pykälät kokonaisuudessaan ja todettiin, että sihteeristö kävisi vielä muutamia auki olevia kohtia yhdessä läpi Saamelaiskäräjien kanssa. Todettiin, että Joona antaisi eriävän mielipiteen 3 § osalta. Tarkasteltiin KHO:n tuoreita vuosikirjaratkaisuja 3 § osalta ja todettiin, etteivät ne aiheuttaisi muutostarpeita, mutta lisättäisiin niistä maininta perusteluihin. Todettiin, ettei Joonan eriävää mielipidettä ollut saatu, joten se jäisi viimeiseen kokoukseen käsiteltäväksi.

10.5.2021: Toimikunnan eli viimeinen kokous

Juha Joona toimitti eriävän mielipiteensä kokouspäivänä.

Todettiin, että sihteeristö oli lähettänyt luonnoksen mietinnöksi kommentoitavaksi toimikunnan jäsenille edellisen kokouksen jälkeen. Ainoastaan Saamelaiskäräjät oli lähettänyt kommentteja, jotka oli käyty läpi. Uusi versio HE-luonnoksesta oli taas lähetetty kommentoitavaksi, ja Saamelaiskäräjät oli tehnyt muutaman ehdotuksen sen pohjalta. Juha Joona oli lähettänyt kokouspäivänä kirjallisesti eriävän mielipiteensä, joka oli aiemmin ilmoitetusta poiketen koskenut myös mm. uutta 9 §:ää. Muilta osin toimikunnan mietintö oli yksimielinen, ja Saamelaiskäräjien siihen ehdottamat muutokset hyväksyttiin.

Viimeisenä toimikunnan puheenjohtaja Timonen kiitti toimikunnan jäseniä, asiantuntijoita ja sihteeristöä työstä. Erityisesti hän kiitti Saamelaiskäräjien edustajia konstruktiivisesta, aidosta avusta prosessin aikana. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Juuso kiitti toimikunnan puheenjohtajaa työn hienosta johtamisesta, sekä kaikkia osapuolia työstä ja aidosta keskustelusta.

Työn jälkeinen aika: melkein puolitoistavuotinen limbo

Toimikunnan mietintö lähetettiin seuraavaksi lausuntokierrokselle. Alussahan tavoitteena oli, että lakiesitys siirtyisi eduskunnalle viimeistään loppuvuodesta 2021, ja kaikki pitivät tärkeänä, ettei sen käsittely ainakaan jäisi vaalikauden loppuun. Myös Saamelaiskäräjien täyskokous pääsi keskustelemaan toimikunnan työn tuloksesta. Lähetekeskustelun päätteeksi ei noussut esiin suurta painetta muuttaa sen sisältöä. Esitys oli vahva kompromissi, jossa esimerkiksi neljännen sukupolven mukaan ottaminen kielikriteeriin ja korkeimman hallinto-oikeuden roolin säilyttäminen nähtiin välttämättöminä pahana sille, että lakiesitys saataisiin menemään läpi.

Lakiesityksen lausuntokierros päättyi 6.8.2021. Lausuntojen perusteella voitiin todeta, että yhteiskunnasta löytyi lakiesitykselle keskeisistä ihmisoikeustoimijoista saamelaisjärjestöihin, mutta sille löytyi myös vastustusta yksittäisten saamelaisten osalta eri syistä. Lausuntokierroksen jälkeen käynnistyivät Suomen hallituksen sisäiset keskustelut lakiesityksen edistämisestä eduskuntaan, ja tästä keskustelusta tulikin erittäin pitkä.

Kesällä 2022 oikeusperusteet lakiesityksen takana vahvistuivat entisestään, kun YK:n rotusyrjintäkomitea CERD totesi, että Suomi oli loukannut rotusyrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta vaaliluetteloa koskevissa asioissa, ja että Suomen täytyisi kiireesti tarkistaa sen kriteerit saamelaisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi (CERD/C/106/D/59/2016, UM:n epävirallinen suomennos). Päätös oli linjassa YK:n ihmisoikeuskomitean aiemmin päätöksen kanssa, ja siten valmis lakiesitys vastaisi myös sen vaatimuksiin.

Sain erilaisista lähteistä kuulla, että hallituksessa ei ollut ratkaisua löytynyt, eikä sisältökeskustelussa ollut päästy kunnolla vauhtiin.

Olimme elokuusta 2021 aina marraskuuhun 2022 asti aktiivisesti yhteydessä valtioneuvostoon ja kyselimme, kuinka voisimme edistää lakiesitystä. Pohjaoletuksena toki oli, että hallituspuolueiden näkemykset oli jo tuotu esille ja huomioitu lakiesityksen valmistelussa: olivathan toimikunnassa olleet mukana kaikkien edustajat. Alkoi kuitenkin käydä myös hyvin selväksi, ettei Suomen hallituksen sisällä saavutettaisi asiasta yksimielisyyttä. Keskustan erimielisyys perustui oletettavasti heidän eriävään mielipiteeseensä toimikunnassa, mutta samalla neuvotteluhalukkuutta ei vieläkään löytynyt. Kun samalla toimikunnassa oli tullut tunne, etteivät kaikki puolueet ole sitoutuneet yhteiseen työskentelyyn samalla tavalla, niin tuli vahva käsitys, että keskusta pyrkii vain estämään asian edistämisen. Sain erilaisista lähteistä kuulla, että hallituksessa ei ollut ratkaisua löytynyt, eikä sisältökeskustelussa ollut päästy kunnolla vauhtiin. Uskoakseni myös viisikko käsitteli asiaa. Hiljalleen alkoi vaikuttaa siltä, että lakiesitys vain jätettäisiin jälleen kerran käsittelemättä, kaikesta pohjatyöstä ja kaikista kompromisseista huolimatta.

Oli ymmärrettävää, ettei asiaa muiden hallituspuolueiden suunnalta haluttu viedä eduskunnan täysistuntoon riitaisena, mutta samalla tuntui kohtuuttomalta, että yksi puolue pystyi viivyttämään asian käsittelyä loputtomiin. Muiden hallituspuolueiden johtajat tukivat tapaamisissamme lakiesitystä kuitenkin vahvasti. Erityisen tärkeänä yhteistyökumppanina olivat tietysti oikeusministeri ja ministeriön virkamiehet, joiden kanssa pidimme tavalliseen tapaan yhteyttä. He eivät luonnollisestikaan voineet kertoa meille asian käsittelyn yksityiskohdista, mutta pitivät meitä tarvittaessa kartalla, jos jotakin erityistä huomioitavaa nousi esille.

Lakia vastustava keskusta ei ollut minulle kerrotun mukaan esittänyt selkeää, yksityiskohtaista kritiikkiä lakiesityksestä, eikä myöskään parannuksia siihen. He vain vastustivat sitä.

Lopulta elo-syyskuussa 2022, vuoden odottelun jälkeen, kuulin eri lähteistä, että laki tuskin etenisi eduskuntaan: keskustelu hallituksen sisällä ei ilmeisesti ollut vuodessa edennyt. Lakia vastustava keskusta ei ollut minulle kerrotun mukaan esittänyt selkeää, yksityiskohtaista kritiikkiä lakiesityksestä, eikä myöskään parannuksia siihen. He vain vastustivat sitä. Erityisesti he vastustivat 3 § kokonaisuutta, mutta eivät antaneet siihenkään korjausesityksiä. Minulle tilanne näyttäytyi siis sellaisena, että oli kulunut vuosi ilman minkäänlaisia edistysaskelia tai todellisia yrityksiä löytää minkäänlaisia toteutettavia ratkaisuja, jotka kunnioittaisivat saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ihmisoikeuksina.

Tapaamisia yli puoluerajojen

Yritin itsekin parhaani mukaan etsiä edelleen ratkaisuja: kerroin, että olisin valmis keskustelemaan asiasta viisikon kanssa, jos pääministeri tai valtioneuvosto niin toivoisivat. Pyrin samalla myös tapaamaan mahdollisimman laajasti kansanedustajia yli puoluerajojen, jotta voisimme osaltamme auttaa asian menestymistä, jos se vain vietäisiin eduskuntaan asti. Halusimme, että keskustelua saamelaisten oikeuksista käytäisiin varmasti kaikkien faktojen kanssa, eikä villien kuulopuheiden perusteella. Koko prosessin aikana tapasinkin oman arvioni mukaan yli sata kansanedustajaa. Lukumäärän tarkka arviointi on hankalaa jo siksi, että tapasin useaan otteeseen myös kokonaisia eduskuntaryhmiä. Kuulimme heidän huoliaan ja oioimme vääriä tietoja – samalla tapaa kuin keskustelua oli käyty jo toimikunnan työssäkin, hyvässä hengessä ja asiallisesti keskustellen. Jouduimmekin toteamaan, että tieto lakiesityksen sisällöstä ja saamelaisasioista ylipäätään oli hyvin huteralla tasolla ja kuulopuheilla oli vankka jalansija.

Pyrin tapaamaan myös muiden puolueiden korkeinta johtoa tänä aikana. Olen ihmetellyt kovasti sitä, ettei Annika Saarikko suostunut lukuisiin tapaamispyyntöihimme. Olisi ollut tärkeää, että hän olisi jollakin tapaa ilmaissut halukkuutta keskustella asiasta Saamelaiskäräjien kanssa ja etsiä yhteisiä ratkaisuja. Erityisesti olisimme tietysti halunneet oikoa niitä käsityksiä 3 § ympärillä, joita olimme kuulleet olevan. Tilanne oli tuskastuttava: on vaikea keskustella, jos toinen osapuoli ei siihen suostu.

Tilanne oli tuskastuttava: on vaikea keskustella, jos toinen osapuoli ei siihen suostu.

Laajemmin keskustan Lapin ulkopuoliset kansanedustajat eivät käymissämme keskusteluissa yksiselitteisesti ilmaisseet vastustavansa lakia, eikä heillä ei tuntunut juuri olevan tietoa lain sisällöstä. Samalla Lapin edustajien kannat olivat hyvin selvillä, ja niiden väärien faktojen oikaisu oli mahdotonta, vaikka toki sitä yritimme, loppuun saakka. Sekä joidenkin puolueen ei-lappilaisten kansanedustajien että erään pitkän linjan entisen valtioneuvoston jäsenen kanssa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että Lapin kansanedustajien sana oli saamelaisasioissa puolueen sisällä painavin ja ohjasi pitkälti puolueen kantoja. Olimme siis mahdottoman edessä.

Oppositiopuolueista outoa oli, ettei perussuomalaisten Riikka Purra suonut meille tapaamista. Oli ikävää yllättäen kuulla, että hän oli ilmoittanut oman negatiivisen kantansa ilman, että olisi lainkaan tavannut Saamelaiskäräjiä tai kuullut meidän kantaamme ollenkaan. Viimeisen vuoden aikana oli myös harmillista, ettei Kaisa Juuso löytänyt aikaa tavata meitä edes lyhyesti. Tämä oli myös yllättävää, sillä hän oli etukäteen ollut yksi niistä harvoista kansanedustajista, jotka olivat osallistuneet Saamelaiskäräjien järjestämiin koulutuksiin. Toisaalta kävimme puolueen kansanedustajien kanssa myös monia hyviä keskusteluja: esimerkiksi tapaaminen puolueen 2. varapuheenjohtaja Peltokankaan kanssa oli erittäin asiallinen, ja edustaja Vallinin kanssa käydyistä keskusteluista jäi hyvin luonnollinen ja yhteistyöhaluinen olo, samoin kuin koko eduskuntaryhmän tapaamisesta. Ymmärsimme lukuisten käymiemme tapaamisten perusteella, että puolueen puheenjohtajan julkisesta vastustuksesta huolimatta olisi puolueen sisältä voinut löytyä myös tukea asialle. En kaikkien käymiemme keskustelujen perusteella usko, että jokainen puolueen edustaja olisi varmasti äänestänyt eduskunnassa esitystä vastaan, mutta sitä emme saa koskaan tietää.

En kaikkien käymiemme keskustelujen perusteella usko, että jokainen [perussuomalaisten] edustaja olisi varmasti äänestänyt eduskunnassa esitystä vastaan, mutta sitä emme saa koskaan tietää.

Pyrimme tapaamaan tietysti myös kokoomusta. Erityisen hedelmällinen oli tapaaminen Petteri Orpon kanssa ennen suurinta mediakohua lain ympärillä. Keskustelu hänen kanssaan oli todella positiivinen, samoin kuin pääosin muut tapaamisemme kokoomuksen kansanedustajien kanssa. Tapasimme myös Heikki Auttoa usein, mutta erityisesti hänen suhtautumisensa lain yksityiskohtiin jäivät epäselväksi. Minulle oli kuitenkin selvää, että hän oli varautunut ja kriittinen lakikokonaisuuden suhteen. Toisaalta positiivisena voi nostaa esiin Saara-Sofia Sirénin, jonka tapasimme ensimmäisiä kertoja heti lausuntokierroksen päätyttyä. Hän suhtautui lakiesitykseen alusta asti erittäin positiivisesti ja ilmoitti tukevansa sitä. Hänen lukuisat tuenilmauksensa ovatkin olleet puolueen sisällä ilahduttava voimavara ja vastapaino vastustajille.

Myös kristillisdemokraattien Sari Essayahin kanssa tapasimme useasti. Keskustelumme laista olivat erittäin asiallisia ja mikä tärkeää, sisältöpohjaisia. Koin, että puolueessa saattaisi olla aitoa halua edistää asiaa. Erikseen haluan mainita, että yhden positiivisimmista tai kenties jopa positiivisimman keskustelun kävimme yllättäen Liike Nytin Hjallis Harkimon kanssa.

Ylipäätään kaikista käydyistä keskusteluista voi todeta, että ne olivat pääsääntöisesti asiallisia, ja asiaan perehtyessään edustajat totesivat, etteivät laista esitetyt kritiikin kohteet näytä pitävän paikkaansa (kuten esimerkiksi lukuisaan otteeseen oikaistu käsitys veto-oikeudesta). Toki kohtasimme myös edustajia, jotka eivät halunneet asiaan perehtyä tai millään tavalla korjata näkemyksiään. Tavattuani siis runsaasti kansanedustajia ja puoluejohtajia (pl. Purra ja Saarikko), koin, että yhteistyöhalua asiassa riitti. Tapaamiset loivat minuun uskoa siitä, että lailla olisi mahdollisuuksia mennä läpi eduskunnan ison salin äänestyksessä, vaikka se vietäisiin sinne riitaisena. Uskoin myös, että oppositiopuolueet myös ymmärtäisivät, ettei asia katoaisi minnekään, vaan olisi kenties vaalien jälkeen heidän pöydällään odottamassa.

Huolestuttavaa kuitenkin oli, että keskustaa lakitoimikunnassa edustaneen Juha Joonan ns. vaihtoehtoiset oikeustieteelliset näkemykset pystyivät dominoimaan julkista keskustelua, vaikka ne olivat vastoin muiden oikeustieteilijöiden laajoja, hyväksyviä näkemyksiä lakiesityksestä. Tulikin sellainen olo, että lain haasteet eivät lopulta lainkaan olekaan sen yksityiskohdissa, vaan pääpaino monilla kriitikoilla oli niiden sijaan luottamuksessa kaveriin ja epäluottamuksessa Saamelaiskäräjiä kohtaan, eikä kiinnostusta totuuteen ollut. Kenties senkin takia meitä ei haluttu tavata: oli ehkä helpompaa pysytellä omassa kuplassa. Toki tämä on osaltani tietysti vain spekulaatiota, enkä voi tietää todellisia syitä asian taustalla.

Tulikin sellainen olo, että lain haasteet eivät lopulta lainkaan olekaan sen yksityiskohdissa, vaan pääpaino monilla kriitikoilla oli niiden sijaan luottamuksessa kaveriin ja epäluottamuksessa Saamelaiskäräjiä kohtaan, eikä kiinnostusta totuuteen ollut.

Tuntui myös siltä, että mediassa ja päättäjien näkemyksissä korostuivat lakia vastustavien kannat, vaikka meillä oli tiedossa, että lakiesityksellä oli Saamen kansan laajan enemmistön tuki, sekä yksityishenkilöiden parissa että saamelaisjärjestöjen kentällä. Toivoimmekin, että tämä tuki saataisiin yhteiskunnassa yhtä lailla näkyviin, ja että todella kuultaisiin kaikkia saamelaisia. Usein on tuntunut siltä, että saamelaisten oikeuksia tukevien äänet jäävät komiteoissa ja eduskunnan keskusteluissa piiloon, ja asetelma esitetään virheellisesti siten, että vastakkain ovat Saamelaiskäräjät ja Saamen kansa, kun näin ei suinkaan ole. Nykyisin nimellä Saamelaisten oikeudet NYT tunnettavan kansalaisliikkeen työ olikin viimeisinä kuukausina ihailtavan aktiivista ja näkyvää, ja haluan kiittää heitä siitä sydämeni pohjasta. Sen huipentumana oli yli 23 000 henkilön allekirjoittaman, lakiesitystä tukeneen adressin luovuttaminen eduskunnalle. Oli tärkeää, että päättäjillä näkyisi paremmin kannatuksen koko kirjo, eikä vastustajien luoma false balance, tasapuolisuusharha.

Osaltaan saamelaisten aktivoitumiseen vaikutti varmasti tuo limbossa vietetty, reilun vuoden kestänyt pitkä odotus: turhautuminen omien oikeuksien toteutumatta jäämiseen ja jälleen edessä uhkaava sivuuttaminen saivat aktivoitumaan myös ne, jotka usein olivat aiemmin kenties olleet hiljaa. Tunsin ensimmäistä kertaa, että saimme rikottua lakiesitystä vastustavien dominoivaa ääntä Helsingissä ja mediassa ja tuotua esille saamelaisyhteiskunnan todellista tahtoa ja ennen kaikkea niitä faktoja kaiken pohjalla. Kuulimme myös kansalaisliikkeen puolelta, että heitä ei välttämättä haluttu tavata, sillä haluttiin ”tasapuolinen kuva”, eli kuulla saamelaisten virallisten edustuselinten lisäksi vain lain vastustajia, ei Saamelaiskäräjien kanssa samaa mieltä olevia. Tämä tuntui oudolta. Jos suurta määrää lakia tukevia saamelaisia ja saamelaisjärjestöjä ei haluttu kuulla, niin varmasti oli helppo säilyttää sellainen käsitys, että tässä on nyt yhtä lailla lakia vastaan väkeä kuin sen puolestakin.

Ymmärrän toki, ettei suomalaismediassa tai eduskunnassa asiaa välttämättä tunnistettu sellaisena kuin se on: tässä kävivät ilmi se, kuinka vähäisesti tunnetaan saamelaisyhteiskunnan rakenteita. Sama tuntemuksen ja ymmärryksen puute näkyi myös esim. kysymyksissä itsemääräämisoikeudesta ja saamelaisten perinteisistä, meille selvistä tavoista määritellä oman yhteisömme jäsenet.

Toki saamelaisten tuki oli käynyt selväksi myös lausuntokierroksella. Huomattava enemmistö pitkän linjan saamelaisjärjestöistä tuki lakiesitystä, ja tuen määrä vastustajiin verrattuna oli merkittävä. Ymmärrän toki, ettei suomalaismediassa tai eduskunnassa asiaa välttämättä tunnistettu sellaisena kuin se on: tässä kävivät ilmi se, kuinka vähäisesti tunnetaan saamelaisyhteiskunnan rakenteita. Sama tuntemuksen ja ymmärryksen puute näkyi myös esim. kysymyksissä itsemääräämisoikeudesta ja saamelaisten perinteisistä, meille selvistä tavoista määritellä oman yhteisömme jäsenet. Kaikkein tärkeimpänä voin kuitenkin toki todeta, että Saamelaiskäräjien virallinen kanta asiassa on selvä.

Lakiesitys etenee eduskuntaan ja Saamelaiskäräjien täyskokoukseen

Vaalikauden lähestyessä loppuaan ja eduskuntaan vietävien lakiesitysten deadlinen lähestyessä alkoi näyttää entistä vahvemmin siltä, että laki jää jälleen kerran käsittelemättä, kaikista ponnisteluistamme huolimatta. Koin, että saamelaiset olivat ansainneet sen, että heidän asiaansa viimein käsiteltäisiin eduskunnassa, ja että saisimme viimein tietää kansanedustajien ja puolueiden todelliset kannat.

Viimeisillä hetkillä marraskuussa 2022 vetosin pääministeri Mariniin ja oikeusministeri Henrikssoniin, jotta hallituksessa lakia tukevat puolueet edistäisivät lakiesityksen eduskuntaan, vaikka riitaisenakin. Tiesin, etteivät he lähtökohtaisesti haluaisi toimia niin. Vetosin heihin, että olisi tärkeää, että pyrittäisiin edistämään meidän ihmisoikeuksiamme ja korostin, että meillä on oikeus tietää, ketkä eduskunnassa tukevat meidän oikeuksiemme toteutumista ja ketkä eivät. Koin, että olisi tärkeää viimeinkin saada selvitettyä tyhjentävästi, olisiko lakiesityksessä todella niitä perustuslaillisia ongelmia, joita eräät tahot ovat väittäneet siinä olevan.

En tietenkään voi tietää, mikä sai Marinin ja Henrikssonin lopulta edistämään lakiesityksen eduskuntaan riitaisena, mutta oletan, että vetoomuksellani oli jonkinlainen vaikutus. Samaan aikaan Marinille toimitettiin kansalaisliikkeen puolesta myös vakuuttava vetoomus, jonka sain itsekin. Uskonkin, että näillä vetoomuksilla oli vaikutusta, mutta samalla ovat vaikuttaneet varmasti myös ne hallituksen tekemät aiemmat lupaukset ihmisoikeuksien puolesta. Joka tapauksessa arvostan heidän tekemäänsä päätöstä suuresti ja kiitän, että he ottivat tämän harvinaisen ratkaisun käyttöön ja veivät asian eteenpäin. Toki voimme jäädä jossittelemaan, kuinka olisi käynyt, jos sitä ennen ei olisi odotettu keskustan yhteistyöhaluja niin kauan, mutta oli tärkeää, että rohkeus toimia oikein kuitenkin näkyi vahvana. Pääministeri Marin sekä ministerit Henriksson, Andersson ja Ohisalo näyttivät ratkaisussaan tinkimättömyyttään ihmisoikeuksien puolesta, ja siitä olen syvästi kiitollinen. Se antaa meille toivoa tulevaan ja toki toivon myös, että samaa tahtoa korjata saamelaisten oikeustilanne löytyy myös seuraavasta hallituksesta.

Pääministeri Marin sekä ministerit Henriksson, Andersson ja Ohisalo näyttivät ratkaisussaan tinkimättömyyttään ihmisoikeuksien puolesta, ja siitä olen syvästi kiitollinen. Se antaa meille toivoa tulevaan ja toki toivon myös, että samaa tahtoa korjata saamelaisten oikeustilanne löytyy myös seuraavasta hallituksesta.

Tiesimme, että aikataulu lakiesityksen käsittelylle eduskunnassa tulisi olemaan tiukka, eikä olisi lainkaan varmaa, että eduskunnassa riittävästi tukea löytyisi. Keskustan haluttomuus yhteistyöhön näkyi edelleen siinä, että se myös pöytäsi hallituksen yritykset viedä lakiesitys eduskunnan käsittelyyn, mutta onneksi siinä silti onnistuttiin. Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu lakiesityksestä 22. ja 23.11.2022. Keskustelu oli raskasta kuultavaa, ja kuuntelin itsekin hämmästyneenä kovia sananmuotoja. Joidenkin edustajien vihjailut väkivallasta eivät mielestäni olleet lainkaan hyväksyttäviä. Henkilökohtaisesti pidin kummallisena Heikki Auton puheenvuoroa. Samantapaisia uhkakuvia maalailleella Kärnällä ei oletettavasti ole Saamenmaan alueesta samanlaista historiallista perspektiiviä, mutta kanssani samaan länsipuolen saamelaisalueen viereen kuuluvalta Autolta olisin sellaista odottanut. Vaikka hän ei ole itse täällä kasvanut, on hänen lähisukulaisensa kirjoittanut alueella murhatuista saamelaisista eli ns. Ounastunturin terrorista kirjankin (lisätietoa tapahtumista myös täällä). Olen itsekin kuullut perimätiedon kautta noista tapahtumista paljon, sillä omassa lähisuvussani on veriteoista pakenemalla selvinneen jälkeläisiä. Saamelaiset ovat joutuneet historiansa aikana kokemaan monenlaisia traumaattisia kokemuksia, joita ei ole päästy yhdessä käsittelemään, ja joiden takia meillä on käynnissä totuus- ja sovintoprosessikin. Tämän takia pidän tällaista provosointia erityisen raskaana, eikä sellaista saisi sallia Saamen kansaa kohtaan – ei etenkään eduskunnassa.

Puheilla oli myös välitön vaikutus eduskunnan ulkopuolella, sillä saamelaisiin kohdistunut vihapuhe yltyi niin huolestuttavassa määrin, että jouduimme puheenjohtajistossa vetoamaan sekä päättäjiin että muihin keskustelijoihin sosiaalisessa mediassa. Vetoomuksensa esittivät myös arkkipiispa Tapio Luoma ja piispa Jukka Keskitalo, josta kiitän heitä.

Jatkoimme ahkerasti kansanedustajien ja eduskuntapuolueiden tapaamista. Meidän piti myös saada oman ylimmän päätöksentekoelimemme eli Saamelaiskäräjien täyskokouksen hyväksyntä hallituksen esitykselle. Järjestimme asian päättämiseksi ylimääräisen täyskokouksen 29.11.2022.

Saamelaiskäräjien täyskokous hyväksyy lakiesityksen

Täyskokouksen alla tunnelmat olivat jännittyneet. Vaikka lähetekeskustelussa lakiesitys oli aiemmin hyväksytty, ei silti ollut varmaa, kuinka asian kanssa kävisi. Mediassa oli myös erityisesti keskustan ja kokoomuksen suunnalta esitetty vaatimuksia vahvemman yhtenäisyyden perään, ja virheellisiä väitteitä esiintyi loputtomasti. Toki yhtenäisyys on tärkeää, mutta samalla tuntui siltä, ettei yksimielisyyttä vähempi riittäisi, jos riittäisi sekään. Samoja vaatimuksia noudattamalla ei eduskunnassakaan juuri päätöksiä tehtäisi. Kävimme jäsenten kanssa sisäisiä neuvotteluja vielä viime hetkiin asti, koska edustaja Anu Avaskari lähestyi minua neuvottelupyynnöllä ennen täyskokousta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Kutsuinkin kaikki jäsenet neuvotteluihin, mutta vähintään viisi jäsentä jätti pyyntöön vastaamatta, eivätkä he osallistuneet neuvotteluihin. Näissä neuvotteluissa sovittiin kompromissista. Lopulta täyskokous hyväksyikin hallituksen esityksen saamelaiskäräjälaiksi 79 % enemmistöllä äänin 15–3 (yksi tyhjä ääni), minkä lisäksi pyysimme vielä huomioitavaksi neuvottelujen perusteella tehdyn Avaskarin ehdotuksen kotiseutualueiden äänestyskiintiöiden muuttamisesta. Sen täyskokous hyväksyi äänin 15–4.  Kaikki kompromissiin suostuneet eivät välttämättä olleet yksiselitteisesti sen sisältöön tyytyväisiä, mutta olivat valmiita hyväksymään sen yhteistyön hengessä, jotta lakiesitys saataisiin eteenpäin. Olenkin ilahtunut siitä, että Avaskari oli asiassa aloitteellinen ja saimme tämän ratkaisun neuvoteltua.

Olimme siis antaneet Suomelle vahvan viestin siitä, että esityksellä oli todellakin Saamelaiskäräjien vahva tuki. Olimme vastanneet kaikkiin meille annettuihin vaatimuksiin: olimme etsineet todellisia kompromisseja sekä lakitoimikunnassa että sisäisesti, pyrkineet neuvottelemaan koko ajan ja löytämään tavan, jolla asia saataisiin ratkaistua. Nyt asia siirtyi meidän käsistämme eduskunnalle päätettäväksi. Tiesimme, että aikaa ei juuri enää ole jäljellä. Samalla oli kaikille selvää, että jos todellista tahtoa asian edistämiselle oli, se kyllä ehtisi. Pelkäsimmekin, että ajan annettaisiin vain tälläkin kertaa kulua loppuun.

Tiesimme, että aikaa ei juuri enää ole jäljellä. Samalla oli kaikille selvää, että jos todellista tahtoa asian edistämiselle oli, se kyllä ehtisi. Pelkäsimmekin, että ajan annettaisiin vain tälläkin kertaa kulua loppuun.

Minulle jäi käymieni keskustelujen perusteella epäselväksi, oliko keskustapuolueen kanta lakiesitykseen virallinen tai esimerkiksi eduskuntaryhmän päättämä. Jäin aidosti pohtimaan, onko puolueen virallinen kanta siis lopulta yksittäisten edustajien päätettävissä vai ei.  Haluan kuitenkin todeta, että puolueen varapuheenjohtaja Markus Lohi tapasi meitä useasti, luultavasti kymmeniä kertoja, lyhyelläkin varoitusajalla. Vaikka olimme hänen kanssaan asioista – ja usein myös faktoista – eri mieltä, kävimme keskustelumme aina asiallisessa hengessä.

[M]oni edustaja yllättyi huomatessaan kuulopuheiden jälkeen, mitä laki todellisuudessa piti sisällään.

Koko ajan tapasimme myös muiden puolueiden edustajia, kuten esimerkiksi kokoomuksen ja perussuomalaisten eduskuntaryhmät. Tavoitteenamme oli tuoda lain todellista sisältöä esille ja vastata kaikkiin kysymyksiin, joita edustajilla mahdollisesti olisi. Erityisesti pitkälle valiokuntakäsittelyihin asti nousivat esille erityisesti sekä vaaliluetteloon uudelleenhakeutuminen että 9 §. Kerroimme, miksi uudelleenhakeutuminen oli saamelaisten yhdenvertaisuuden kannalta välttämätöntä, ja toistelimme samaa kuin asiantuntijatkin: neuvotteluvelvoite ei uudistuksen jälkeenkään tarkoittaisi veto-oikeutta. Edelleen täytyy kuitenkin todeta, että keskusteluja käytiin hyvin asiallisessa hengessä ja moni edustaja yllättyi huomatessaan kuulopuheiden jälkeen, mitä laki todellisuudessa piti sisällään.

Eduskunnan valiokuntakäsittelyt ja perustuslakivaliokunta

Valiokuntakäsittelyt alkoivat 10.1.2023 talousvaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemisilla, ja 20.1. oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuuleminen. Alusta asti ihmetytti, että perustuslakivaliokunta päätti aloittaa oman työnsä niin myöhään. Kaikilla oli kuitenkin tiedossa se, missä aikaraameissa työn tulisi eduskunnassa edetä. Haluankin muistuttaa, että jos perustuslakivaliokunnalla oli aikataulussaan ongelmia, se ei todellakaan ollut saamelaisten vika, eikä hallituksen vastuulla. On erikoista, että näin arvovaltaisen ja keskeisen elimen työ keskeytettiin aikataulullisista syistä. Vaikka pidimmekin toivoa yllä viimeiseen asti, alkoi jo perustuslakivaliokunnan aikatauluisesta päättäessä näyttää siltä, että siinä oli mahdollistettu aikataulun loppu. Toisaalta meillä ei tietenkään ollut vaihtoehtoja: oli luotettava siihen, että eduskunta hoitaisi asian omalta osaltaan sovitusti.

Perustuslakivaliokunta järjesti lukuisia kuulemisia. Ensimmäinen, 25.1. järjestetty kuuleminen oli julkinen. Alkuun puheenvuoron saivat asianosaiset, eli oikeusministeriö, Saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous. Oikeusministeriöltä asian esitteli lakitoimikuntaa johtanut Pekka Timonen, jonka puheenvuoro oli painava, terävä ja kaikkeen kritiikkiin kattavasti jo etukäteen vastaava. Hän myös huomautti, että monet tuntuivatkin vastustavan lakiesitystä muista syistä kuin sen sisällön puolesta.

[Timonen] myös huomautti, että monet tuntuivatkin vastustavan lakiesitystä muista syistä kuin sen sisällön puolesta.

Virallisten edustajien jälkeen puheenvuoron saikin moninainen joukko lain vastustajia. Tilaisuus oli omituinen. Puheenvuoroissa toistuvat kerta toisensa jälkeen jo useaan otteeseen vääriksi osoitetut väitteet ja virheelliset oikeustulkinnat. Ne oli kuultu ja kumottu lukuisia kertoja, mutta olisimme voineet hyvin kumota ne yksitellen vielä kerran, jos vain aikaa siihen olisi annettu riittävästi.

Julkisen kuulemisen jälkeen perustuslakivaliokunta jatkoi suljetuilla kuulemisilla, joista ensin ilmoitettiin 26.1., 8.2. ja 15.2. Pyysimme läsnäolo-oikeutta kaikkiin kuulemisiin, jotta meille turvattaisiin sama asema kuin valmistelusta vastanneelle ministeriölle: olihan kyseessä yhteistyössä valmisteltu esitys, johon tehtävien muutosten tulisi olla meidän hyväksymiämme. Iloksemme sen myös saimme, ja tästä olenkin hyvin kiitollinen perustuslakivaliokunnalle. Koen, että tämä päätös osoitti, että myös ymmärrystä saamelaisten oikeuksille ja asemalle löytyy. Meillä oli näin mahdollista kommentoida kuulemisissa nousevia näkemyksiä. Pystyimme oikomaan erilaisia virheellisiä väittämiä ja puolustamaan täyskokouksen tekemää päätöstä.

Yhteenvetona voi todeta, että suljetuissa kuulemisissa esitettiin laajalti tukea esitykselle.

Yhteenvetona voi todeta, että suljetuissa kuulemisissa esitettiin laajalti tukea esitykselle. Esimerkiksi kaikki keskeiset ihmisoikeustoimijat eli eduskunnan Ihmisoikeuskeskus, Amnesty ja Ihmisoikeusliitto kannattivat lakia, ja ylin asiantuntija eli Yhdenvertaisuusvaltuutettu korosti jälleen, että lakiesitys olisi yhdenvertainen ja syrjimätön ja korjaisi monia nykyisin esiintyviä ongelmia saamelaisten oikeuksien toteutumisessa, minkä lisäksi se selkeyttäisi viranomaisten velvollisuuksia. Myös oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies antoivat vahvat ja asiantuntevat, lakiesitystä tukevat lausunnot. Juha Joona taas pysyi edelleen omassa, moneen kertaan faktojen osalta kumotussa kritiikissään, ja esimerkiksi saamelaisalueen kuntien edustajat toistivat Utsjokea lukuun ottamatta virheellisiä käsityksiä veto-oikeudesta, eivätkä tuntuneet ymmärtävän, mitä alkuperäiskansaoikeudet jo nykylainsäädännössä saamelaisille takasivat ja miksi.

Isossa kuvassa lakiesitystä tukivat myös perusoikeusasiantuntijat, eivätkä he nähneet lailla suuria esteitä (ks. esim. HS:n uutinen aiheesta, kaikki lausunnot löytyvät täältä). Joitakin yksityiskohtia toki nostettiin esille: merkittävimpänä oli Kaarlo Tuorin näkemys 9 § osalta, jossa hän totesi, että perustuslaillinen kohdentaminen alemmalle lainsäädännölle on osittain ongelmallista. Hän pohti, kuinka tulkintaa vaikutusarvioista tai vähäistä suurempaa haittaa koskevasta rajanvedosta olisi suoritettu. Toisaalta hän kuitenkin huomioi, että laki mahdollisti saamelaisten perusoikeuksien rajoittamisen. Tältä pohjalta Saamelaiskäräjien hallitus päätyi siihen, että kompromissi 9 § osalta olisi mahdollista. Juuri 9 § olikin näyttänyt erityisesti kokoomukselle haasteelliselta.

”hyvään, oikeita viestejä antavaan lainsäädäntöön ei sovi järjestely, jossa tietty asiaintila todetaan virheelliseksi ja sen jatkuminen suljetaan pois, mutta samalla kuitenkin jätetään jonkinlainen kapseloitu otos tämän virheen mukaisista järjestelyistä olemaan voimassa toistaiseksi ja siis periaatteessa ilman aikarajaa”

Jo perustuslakivaliokunnan toisessa kuulemisessa 8.2. meiltä kysyttiin suoraan, olisiko meidän mahdollista tehdä kompromissia lappalaispykälän suhteen ja lisäksi jättää lakiuudistuksesta uudelleenhakeutuminen pois. Toistimme alusta asti, että nämä eivät ole mahdollisia ratkaisuja, ja toistimme myös samat perustelut, jotka olivat tulleet esille jo lakitoimikunnan työskentelyssä: jos lappalaispykälää ei poistettaisi, ihmisoikeusloukkaukset jatkuisivat, emmekä voineet luonnollisestikaan olla hyväksymässä sitä. Jos taas uudelleenhakeutumista ei toteutettaisi tai se jopa rajattaisiin joidenkin ehdotusten mukaisesti koskemaan vain osaa vaaliluetteloon nyt kuuluvista, se ei tietenkään kohtelisi kaikkia saamelaisia yhdenvertaisesti. Täytyykin todeta, että jos tämä, huolella jo lakitoimikuntatyön aikana perusteltu näkemyksemme olisi otettu vastaan, eikä tätä tiedusteltu meitä lukemattomia kertoja uudelleen, olisi valiokunta säästänyt huomattavasti aikaa ja ehtinyt myös mietintönsä tehdä. Asiantuntijalausunnotkin tukivat näkemystämme esimerkiksi vaaliluetteloon uudelleenhakeutumisen osalta. Esimerkiksi professori Mikael Hidén mm. totesi, että ”hyvään, oikeita viestejä antavaan lainsäädäntöön ei sovi järjestely, jossa tietty asiaintila todetaan virheelliseksi ja sen jatkuminen suljetaan pois, mutta samalla kuitenkin jätetään jonkinlainen kapseloitu otos tämän virheen mukaisista järjestelyistä olemaan voimassa toistaiseksi ja siis periaatteessa ilman aikarajaa.”

Kuulemiset olivat ylipäätään erittäin laajat, ymmärtääkseni harvinaisen laajat. Ne eivät silti tuntuneet riittävän: vielä viime hetkillä Ojala-Niemelä kertoi mediassa, että valiokunnassa keskusteltiin erityisesti 3 §:stä ja siitä, antaisiko 9 § Saamelaiskäräjille veto-oikeuden. Hän kertoi itse, että asiantuntijat kyllä olivat todenneet, ettei tällaista veto-oikeutta syntyisi, mutta että he haluaisivat vielä tutkia asiaa. Näin edeten ei ole ihme, ettei aika riittänyt – olisiko riittänyt, vaikka työ olisi aloitettu jo vaalikauden alussa? Perustuslakivaliokunta halusi kuitenkin edelleen jatkaa keskustelua mietinnön tekoon siirtymisen sijaan.

Viimeiset päivät, viimeiset tunnit

Vielä viime hetkillä perustuslakivaliokunta pyysi työlleen lisäaikaa, ja erittäin lyhyellä varoitusajalla lisäksi 16.2. vielä oikeusministeriön vastinetta kaikkiin annettuihin lausuntoihin. On sekä suoranainen ihme että osoitus oikeusministeriön sitoutumisesta tähän työhön, että he pystyivät vastineen erittäin nopeassa aikataulussa antamaan ja kaikki annetut lausunnot siinä huomioimaan: lausuntojahan oli kaiken kaikkiaan pyydetty ja annettu valtava määrä. Sen he kuitenkin tekivät, ja päätyivät 17.2. antamassaan lausunnossaan myös esittämään muutosesitystä erityisesti professori Kaarlo Tuorin huomioiden perusteella. Tuori oli huomauttanut, että ehdotettu muotoilu 9 a §:ssä voisi antaa viranomaisille sellaisen viestin, että niiden olisi ylipäätään toimenpiteillään mahdollista rajoittaa saamelaisten oikeuksia, ja siten lain vaikutukset voisivatkin olla päinvastaiset kuin mitä haluttiin. Tuori oli siis huolissaan saamelaisten jo olemassa olevien, perustuslaillisten oikeuksien mahdollisesta heikentymisestä, ei suinkaan niiden liiasta vahvistamisesta. Oikeusministeriö kertoi ymmärtävänsä Tuorin näkemyksen pykälän muotoilusta, mutta huomautti myös, että saamelaisten perustuslaillisten, olemassa olevien oikeuksien toteutumisessa oli nykytilanteessa haasteita, ja siksi haluttiin kirjoittaa ne myös lakiin selkeästi auki.

Tuori oli siis huolissaan saamelaisten jo olemassa olevien, perustuslaillisten oikeuksien mahdollisesta heikentymisestä, ei suinkaan niiden liiasta vahvistamisesta.

Haasteet oikeuksien toteutumisessa näkyivät ministeriön mukaan myös siinä, kuinka osa lausunnon antaneista viranomaisista oli katsonut lakiesityksen ”menevän liian pitkälle”. Ministeriö kuitenkin totesi, että jos perustusvaliokunta niin katsoisi tarpeelliseksi, voisi 9 §:n sisältöä selkeyttää. Oikeusministeriötä kuultiin vastineen osalta vielä ylimääräisessä kuulemisessa 22.2., johon emme saaneet osallistua. Meitä kuitenkin pyydettiin 21.2. antamaan heidän toimittamaansa vastineeseen oma vastineemme yhtä tiukalla aikataululla.

Olimme onneksi jo täyskokouksessa varautuneet siihen, että Saamelaiskäräjien hallituksella olisi valtuutus neuvotella asiassa, jos aikaa täyskokouksen kutsumiselle ei olisi. Tässä tapauksessa aikaa lausunnosta päättämiselle oli yksi vuorokausi. Saamelaiskäräjien hallituksen neuvottelujen perusteella kerroin lausunnossamme ylimääräisessä kuulemisessa 23.2. jälleen kerran, että olisimme valmiita neuvottelemaan erityisesti 9 § osalta ja selkeyttämään sitä edelleen oikeusministeriön ehdotuksen mukaisesti, mutta että 3 §:n kokonaisuutta ja vaaliluetteloon uudelleenhakeutumista ei ollut mahdollista pitää nykylain mukaisena, ihmisoikeuksien loukkaustilaa säilyttäen. Kuten koko prosessin ajan, korostimme yhteistyöhaluamme ja näytimme sitä erityisesti 9 § osalta. Samalla myös asiantuntijoiden lausunnoista oli käynyt selväksi, ettei oikeuksissamme ollut mitään epäselvää lainsäädännön kannalta: viranomaisia koskivat jo nyt ne velvoitteet, jotka 9 a §:ään oli lakiesityksessä kirjattu, mutta niiden toteutumisessa käytännössä oli paljon ongelmia. Lain selkeyttäminen sen osalta oli ollut myös viranomaisten toiveena. Vastasimme kuitenkin, että suostuisimme muutosehdotukseen, jos lakiesitys sen myötä muilta osin hyväksyttäisiin. Toivoimme viimeisiin hetkiin saakka, että yhteinen ratkaisu löytyisi.

Samalla myös asiantuntijoiden lausunnoista oli käynyt selväksi, ettei oikeuksissamme ollut mitään epäselvää lainsäädännön kannalta: viranomaisia koskivat jo nyt ne velvoitteet, jotka 9 a §:ään oli lakiesityksessä kirjattu, mutta niiden toteutumisessa käytännössä oli paljon ongelmia.

Perustuslakivaliokunta ilmoitti kuulemisen jälkeen, että he halusivat lausuntomme vielä myös kirjallisena, saman vuorokauden puolella. Käytännössä siis puhuttiin tunneista. Samalla sisältö oli edelleen se sama, johon olin mielestäni jo kolmesti yksiselitteisesti vastannut, viimeksi samana päivänä: 3 § objektiiviset kriteerit, muutoksenhakulautakunta ja vaaliluetteloon uudelleenhakeutuminen. Saamelaiskäräjien hallitus kokoontui uudestaan ja toimitti vastineen ennen puolta yötä. Vastineessa oli huomioitava lukuisat esitetyt asiantuntijalausunnot ja kello tikitti kovaa tahtia, mutta ylpeänä voin kertoa, että saimme vastineen tehtyä ja hyväksyttyä. Teimme viimeiseen asti kaikkemme: viimeiseen asti pyrimme löytämään ratkaisua.

Perjantaina 24.2. perustuslakivaliokunta kokoontui viimeisen kerran asian tiimoilta, otti huomioon vastineemme ja päätti lopettaa asian käsittelyn. Päätösehdotuksen teki varajäsen Markus Lohi, joka ei ollut osallistunut asiantuntijakuulemisiin ja jonka osallistumisen oli jo edellisenä iltana varmistanut puheenjohtaja Ojala-Niemelä.

Ja niin siinä sitten taas kävi.

Vaikka lopputulos ei tästä valtavasta pettymyksestä huolimatta ollutkaan yllätys, niin eihän tuota menettelyä voi kuin ihmetellä. Julkisessa ja suljetuissa kuulemisissa olimme vastanneet lukuisia kertoja selkeästi ja perustellen, että olemme valmiita kompromisseihin, mutta emme voineet muuttaa 3 § sisältöä – edellisen kerran samana päivänä suullisessa kuulemisessa – niin silti samaa kysyttiin jälleen kerran, viimeiseen mahdolliseen päivään asti. Siksi varmasti lukija voi ymmärtää, ettei tuntunut siltä, että tarkoitus olisi ollut saada asiaa eteenpäin. Ja niin siinä sitten taas kävi.

Lopuksi

Kun perjantaina 24.2. saimme lopullisen tiedon, että asia jää käsittelemättä, en voi mitenkään päin kertoa olevani yllättynyt muuten kuin siitä, mitä kaikkea asian käsittelytavasta lopulta julkisuuteen selvisi. Lisäksi olin kiitollinen siitä, että edes yksi keskustalainen jäsen oli valiokunnan puheenjohtajan mukaan äänestänyt tyhjää valmistelun jatkamisesta sen päättämisen sijaan. Se antoi edes jonkinlaista uskoa siihen, että saamelaisasioissa voi voittaa myös totuus ja kunnioitus, edes osittain. Tätä viestiä olin myös painottanut valiokunnan puheenjohtajalle: että ei ole ollenkaan varmaa, että valiokunnassa äänestystilanne varmasti jakautuisi puoluerajojen mukaisesti 9–8.

On vaikea ymmärtää tapaa, jolla erityisesti asian käsittelyn lopettaminen perustuslakivaliokunnassa hoidettiin.

On vaikea ymmärtää tapaa, jolla erityisesti asian käsittelyn lopettaminen perustuslakivaliokunnassa hoidettiin. On vaikea samalla ymmärtää, miksei valiokunnan puheenjohtaja nähnyt tarpeelliseksi kutsua valiokunnan istumajärjestyksen mukaisesti paikalle oman puolueensa varajäsentä sen mukaan, mitä tämä oli ilmoittanut aikatauluilleen mahdolliseksi. Omasta mielestäni olisi tärkeää, että päätöksentekoon osallistuva henkilö pystyy osallistumaan myös päätöstä edeltävään keskusteluun, ja pystyy siten tekemään asiassa informoidun päätöksen ja lisäksi tuomaan myös omia kantojaan esille päätöksenteossa.

Perustuslakivaliokunta on eduskunnan tärkeimpiä elimiä, jossa olisi siten omasta mielestäni myös erityisen tärkeää varmistaa tarkkaan esimerkiksi oikea istumajärjestys, jos varajäsenellä on mahdollisuus osallistua kokoukseen. Tämä toki on puhdasta spekulaatiota, ja valiokunnan puheenjohtajan on lopulta itse vastattava asiaan, mutta toivoisin silti myös, että myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja selittäisi tapahtunutta tarkemmin Saamelaiskäräjille ja saamelaisyhteisölle.

Olen kuitenkin kiitollinen suomalaismedialle, että ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saamelaisasioissa jälkipyykkiä ollaan pesemässä perusteellisesti. Tämä ei ole ensimmäinen suhmurointi saamelaisasioissa, mutta on helpotus, että kerrankin näitä tuodaan julkisuuteen, eivätkä ne jää vain kulisseihin.

Nyt tuntuu siltä, että laavusta ovat loppuneet polttopuut, ja niitä on lähdettävä kaatamaan lisää, jotta osittain kuivista puista saadaan tuli uudelleen aarniin ja sitä kautta uudelleen sytytettyä prosessi. Sää on kova, mutta onneksi ei tarvitse tehdä tätä yksin. Olen kuitenkin kiitollinen suomalaismedialle, erityisesti Helsingin Sanomille siitä, että ehkä ensimmäistä kertaa ikinä saamelaisasioissa jälkipyykkiä ollaan pesemässä perusteellisesti. Tämä ei ole ensimmäinen suhmurointi saamelaisasioissa, mutta on helpotus, että kerrankin näitä tuodaan julkisuuteen, eivätkä ne jää vain kulisseihin. Tällä hallituskaudella samaa vääntöä on käyty myös esim. ilmastolain kanssa, jossa olemme mm. lentäneet II varapuheenjohtaja Leo Aikion kanssa vuorokauden varoitusajalla keskustan edustajien kanssa keskustelemaan saamelaisosioita. Se on ollut heille yhtä vaikea kuin jokainen muukin saamelaisia koskeva asia. Professori Veli-Pekka Lehtola on kirjoittanut kirjassaan Saamelaiskiista erityisesti saamelaiskäräjälakiin liittyvän epäselvän tilanteen synnystä ja siitä, kuinka disinformaatiota ja uhkakuvia on levitetty jo vuosikymmeniä. Ei ole sattumaa, että tilanteesta on muodostunut juuri näin haastava.

Toivon, että tämä uusi herääminen mediassa saamelaisten tilanteeseen ja sen todelliseen hoitamiseen Suomessa myös jatkuu, ja että seuraavalle lakiuudistuskierrokselle lähdetään paremmista asemista kuin aiemmin. On toivottavasti käynyt monille selväksi se, ettei saamelaisoikeuksien edistämisessä jumituta asiasisältöön, vaan lopulliseen tahtoon viedä asioita eteenpäin.

On toivottavasti käynyt monille selväksi se, ettei saamelaisoikeuksien edistämisessä jumituta asiasisältöön, vaan lopulliseen tahtoon viedä asioita eteenpäin.

Lopuksi täytyykin todeta: valiokuntien kuulemisista ja lausunnoista tuli esille se selkeä kuva, jota toivoimmekin: ”valtiosääntöoikeudellisesti asiassa ei ollut epäselvyyttä eikä lain läpiviemiselle ollut perustuslaillisia esteitä”, kuten Johanna Ojala-Niemelä itsekin totesi. Lisäksi se oli kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukainen – ja siis myös korjaisi Suomen nykyiset rikkomukset sopimusten osalta. Asiantuntijat toistivat laajalti, ettei laissa annettaisi saamelaisille veto-oikeutta, ettei lakiesitys syrjisi ketään ja että se olisi välttämätön askel eteenpäin saamelaisten oikeusaseman parantamisessa. Lisäksi on huomautettava, että vaikka lapsivaikutuksia ei ollut selvitetty, totesi lapsiasiavaltuutettu, että lain uusiminen turvaisi myös saamelaislasten oikeuksia.

Perustuslakivaliokunta piti tiedotteessaan tärkeänä, että ”valtioneuvosto antaa perustuslain 17 §:n 3 momentissa ja 121 §:n 4 momentissa saamelaisten asemasta ja oikeuksista säädetyn turvaamiseksi sekä Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämiseksi välittömästi ensi vaalikauden alussa uuden esityksen asiassa.” Nämä jäävät valitettavasti tyhjiksi sanoiksi, jälleen kerran.

Summa summarum: olen pettynyt, kuten on pettynyt myös suurin osa Saamen kansasta. Olemme pettyneitä suomalaisen yhteiskunnan kykenemättömyyteen jälleen kerran kuunnella alkuperäiskansojen kollektiivista ääntä ja toteuttaa niitä oikeuksia, joita meille on taattu.

Karesuvannossa 2.3.2023

Tuomas Aslak Juuso