Saamelaisten sote-palvelujen kehittämisessä tarvitaan jo askelia eteenpäin

Ristenrauna Magga, sosiaalineuvos, SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja  

Millaista on olla saamelainen, kysyi eräs opiskelija minulta pari vuotta sitten, kun haastatteli opinnäytetyötään varten. Vastasin hänelle, että ”koska olen saamelainen, eikä minulla ole kokemusta muusta, niin tuohon kysymykseen on vaikea vastata, ei ole vertailukohdetta, enkä voi olla muuta kuin saamelainen ja olen siitä ylpeä”.  

Meillä saamelaisilla, kuten kaikilla kansoilla, on omat arvot, normit, säännöt, tavat, uskomukset, moraalikäsitykset, perinteet ja oma kieli, jotka olemme yhteisömme jäsenenä omaksuneet kokemuksissamme ja kasvatuksessamme. Meidän kulttuurimme on perinteisesti yhteisöllinen kulttuuri, jossa perhekäsitys on ydinperhettä laajempi ja sukupolvien välinen yhteys on tiivis. 

Palvelujen käyttäjinä meidän pitäisi olla tosiasiallisesti yhdenvertaisia muiden kanssa, eikö näin?

Näillä kaikilla asioilla on merkitystä, kun joudumme sote-palvelujen asiakkaaksi tai potilaaksi. Ja palvelujen käyttäjinä meidän pitäisi olla tosiasiallisesti yhdenvertaisia muiden kanssa, eikö näin? 

Kulttuurin ja kielen huomioiminen on tärkeää

SOTE:n toimijat kysyvät useinkin, “onko siinä mitään eroa, onko suomalainen vai saamelainen asiakas, no kieli voi olla, muttei muutoin”. Mutta kyllä sillä on, kulttuurinen ero myös.  Erityisesti haluan nostaa muutamia asioita: meidän saamelaisten kannalta yhdenvertaisuus sote-palveluissa merkitsee sitä, että meillä on oikeus, mutta myös mahdollisuus, puhua saamea ja auttaja /hoitaja arvostaa ja huomioi meidän kulttuuria.  

Kulttuuri, mitä se on, se on meidän elämä ja elinympäristö, joten meidän kulttuurin ja kielen huomioonottaminen on tärkeää. Meidän arjen elämässä on tapoja ratkaista asioita, on töitä, jotka ovat sidoksissa meidän vuoden kiertoon ja on meille itsestään selviä asioita, joita on vaikea sanoittaa. 

Kulttuurin huomioiminen ei vain sen vuoksi, että lainsäädäntö velvoittaa toimijoita, vaan saamelaisen ihmisen avun ja hoidon saamiseksi. Siihen on tarvetta. 

Kulttuurin huomioiminen ei vain sen vuoksi, että lainsäädäntö velvoittaa toimijoita, vaan saamelaisen ihmisen avun ja hoidon saamiseksi. Siihen on tarvetta ja kun huomioi sen, että saamelaisten omankielisten palvelujen tarpeista on tehty lukuisia selvityksiä ja esityksiä jo vuodesta 1947 alkaen. Joten olisi jo aika ottaa tosissaan tämäkin asia ja askelia eteenpäin! 

Saamelaisille tulkin käyttö on monella tavalla haastavaa

Sosiaali- ja terveydenhuollossa avun ja tuen saanti perustuu pääosin kielelliseen vuorovaikutukseen, jossa meidän pitää yhtäältä tulla ymmärretyksi oikein saadaksemme tarvitsemaamme apua, ja toisaalta meidän on ymmärrettävä palvelun antajan kieltä ymmärtääksemme sen, mitä kulloinkin kerrotaan.

Asiakastilanteet ovat aina erilaisia, mutta myös saamelaiselle on taattava turvallinen ja laadukas palvelu.

Tämän sote-valmistelun aikana nousee aina ja usein esille tulkkaus. Saamenkieliset palvelut voitaisiin hoitaa tulkkauksella, mutta saamelaisena totean, ettei voida. Kulttuurilähtöinen palvelu asiakastyössä on hyvin merkityksellistä. Alussa nostin tähän liittyen esille keskeisiä asioita.   

Asiakastilanteet ovat aina erilaisia, mutta myös saamelaiselle on taattava turvallinen ja laadukas palvelu. Saamelaisille tulkin käyttö on monella tavalla haastavaa. Meidän kulttuurissa on monia tunneasioita, kulttuuriin sisäänrakennettuja arvoasioita tai itsestään selviä normeja, eikä niitä voi kertoa tulkin välityksellä tai muutoinkaan kääntää vieraalle kielelle, jolloin ne jäävät kertomatta. Pahinta on, että asiakastilanteessa nämä seikat voivat jäädä huomaamatta.   

Kolmannen henkilön, tulkin, läsnäolo tilanteessa on kiusallista sekä asiakkaalle että tulkille. Tulkattujen tilanteiden pohjalta ei ole takeita myöskään luottamuksellisen hoitosuhteen syntymisestä. Merkityksellistä on myös, että saamelaisyhteisö on pieni, ja tulkkiin luottaminen ei ole itsestään selvää.  Itse harkitsisin tarkkaan ja kauan ottaisinko tulkin ja kenet ja tulisin varmaan siihen tulokseen, etten halua tulkkia. Tulkinhan on myös osattava tulkattava asian sisältö, ei riitä, että luettelee sanoja. Ja sote-alan asioiden hallinta vaatii täydellistä ammattitermistön osaamista.  Ei riitä laadukas palvelu, kyllä meidänkin kohdalla on taattava potilasturvallisuuden toteutuminen. 

Lainsäädännöllä on velvoitettava järjestäjiä turvaamaan saamelaisille omakieliset, kulttuurilähtöiset palvelut.

Ja nyt tositoimiin päättäjät ja toimijat.  Lainsäädännöllä on velvoitettava järjestäjiä turvaamaan saamelaisille omakieliset, kulttuurilähtöiset palvelut, turvattava niihin riittävä rahoitus ja käynnistettävä erilaista ja -tasoista henkilöstön koulutusta ja luotava niiden monien, monien tehtyjen kehittämissuunnitelmien pohjalta saamelainen palvelupolku, jossa on paikkansa julkisilla toimijoilla, Saamelaiskäräjillä, SamiSoster ry:llä, koulutustahoilla sekä saamelaisilla yhteistyökumppaneilla naapurimaissa.

Heaika Heijjá Ristenrávdná
Ristenrauna Magga,
sosiaalineuvos, SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja  

Tämä kirjoitus on ilmestynyt osana Saamelaiset sote-uudistuksessa -blogisarjaa.