Sote-uudistus on käännekohta - toivottavasti parempaan
Anni Koivisto, Saamelaiskäräjien I varapuheenjohtaja
Vaivannäköä, loputtomia kysymyksiä, vaatimista, säätämistä, omien oikeuksien selvittämistä.
Vai sittenkin kunnollista ohjausta, sujuvia palveluketjuja, arvostavia kohtaamisia, ymmärretyksi tulemista?
Näiden asioiden välillä tehdään valintoja, kun Suomen hallituksen johdolla laitetaan sosiaali- ja terveyspalveluja uuteen uskoon. Sote-uudistus ei tarkoita ainoastaan muutoksia hallintoon vaan sillä on aidosti suuri vaikutus ihmisten palveluihin.
Iso työ tehdään tietysti paikallisesti terveyskeskuksissa, sairaaloissa, sosiaalihuollon palvelupisteissä ja kotikäynneillä, mutta raamit kaikelle työlle asetetaan lainsäädännöllä. Raamien tarkoitus on varmistaa, ettei yhdenvertaisuuden toteutuminen jää sattumien varaan. Lainsäätäjän vastuu on huolehtia siitä, että lakitekstit on kirjattu siten, ettei kukaan joudu toista heikompaan asemaan.
Tilanne saamelaisten osalta ei kuitenkaan näytä hyvältä, vaan lakiluonnokset ovat puutteelliset. Tämän vuoksi hienot tavoitteet yhdenvertaisista sote-palveluista uhkaavat vesittyä. Suurimmat ongelmat liittyvät järjestämisvastuuseen, resursseihin ja osallisuuteen.
Vastuu kielellisistä oikeuksista maakunnalle, ei yksilölle
Tällä hetkellä lakiluonnoksen kirjaus saamenkielisten palvelujen järjestämisvastuusta on epäselvä ja asettaa saamelaisväestön eriarvoiseen asemaan suhteessa valtaväestöön ilman hyväksyttävää perustetta. Suomen- ja ruotsinkielisten palvelujen osalta on kirjattu, että maakunnan on järjestettävä palvelut suomen ja ruotsin kielellä. Saamenkielisten palvelujen osalta kirjaus on käännetty siten, että saamelaisella on oikeus käyttää saamen kieltä sote-palveluissa.
Sanoilla on väliä, erityisesti lakitekstissä.
Olen huolissani siitä, mihin suuntaan kirjaus ohjaa palvelujen käytännön toteutumista. Lain muotoilu voi johtaa tilanteeseen, jossa järjestämisvastuu jää epäselväksi. Tällöin uhkakuvana on, että vastuu omankielisen palvelun vaatimisesta jää saamelaiselle itselleen ja toisaalta siihen, että ensisijainen keino oikeuden toteuttamiseen on tulkkaus. Olkoonkin niin, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on sen todennut (552/2018) saamen kielilain tarkoituksen vastaiseksi.
Selkeä järjestämisvastuu loisi pohjan palvelujen toteuttamiselle siten, että saamelaisväestö saa palvelun omalla kielellään ilman ponnisteluja. Se asettaisi riittävän tavoitetilan saamenkielisen henkilöstön koulutukseen ja rekrytointiin. Lisäksi se ohjaisi poistamaan saamelaisten sote-palvelujen ns. kohtaanto-ongelman eli sen, ettei saamenkielisiä henkilöstöresursseja ohjata tarjoamaan palveluita saamelaisille asiakkaille ja potilaille.
Saamenkielisyyslisä saamelaisuuslisäksi
Lakitekstien ohella palvelujen toteuttamista ohjaa luonnollisesti raha. Ilman resursseja on vaikea tehdä mitään.
Esitysluonnokseen onkin kirjattu saamenkielisyyslisä, joka perustuisi väestötietojärjestelmän äidinkielisten määrään. Vaikka tämä on ehdottomasti parannus edellisen vaalikauden malliin, jossa saamenkielisten palveluiden rahoitus oli aika lailla katveessa, ei tämäkään varmista riittävää rahamäärää saamenkielisiin palveluihin.
Äidinkielimerkinnät ovat pitkälti puutteellisia, eivätkä siksi kerro saamelaisväestön todellisesta määrästä. Oikeus tai tarve saamenkieliseen palveluun ei myöskään ole sidottu äidinkieleen. Toimivin ja yksinkertaisin keino olisi sitoa rahoitus tosiasiallisiin kustannuksiin tai vähintäänkin saamelaisten tosiasialliseen määrään maakunnassa.
Riittävä rahamääräkään ei auta, mikäli sen käyttöä ei ohjata. Saamelaisuuslisä on korvamerkittävä eli rahan käyttötarkoitus pitää sitoa saamelaisväestön palvelujen järjestämiseen.
Alkuperäiskansan erityiset vaikutusmahdollisuudet
Saamelaisten kohdalla osallistuminen ja vaikuttaminen on erityisen tärkeää siksi, että tietoa saamelaisväestön hyvinvoinnista, terveydestä ja palvelutarpeesta on vain niukasti tarjolla. Riittävän osallisuuden avulla luodaan pohja onnistumiselle, kun pääsemme itse kertomaan millaisia palveluita tarvitsemme ja olemaan mukana niiden suunnittelussa.
Esityksen mukaan osaksi Lapin sote-maakunnan organisaatiota tulisi saamen kielen lautakunta, joka mm. seuraisi ja arvioisi saamenkielisten palvelujen tarvetta ja toteutumista ja voisi tehdä niihin liittyviä ehdotuksia. Lautakunnan asiantuntemuksen varmistaminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että Saamelaiskäräjillä olisi oikeus nimetä vähintään puolet lautakunnan jäsenistä. Samoin Kolttien kyläkokouksella pitäisi olla oikeus jäsenten nimeämiseen. Lisäksi jäseniltä pitäisi edellyttää saamen kielen taitoa.
Pidän tärkeänä, että maakunnassa on myös sisäisiä kanavia saamelaisväestön osallistumiselle ja lautakunta on tällaiselle oivallinen kanava. Saamelaisia ei kuitenkaan pidä asettaa vain kielivähemmistön asemaan eikä itsehallintoamme sivuuttaa.
Saamelaisten erityinen asema alkuperäiskansana ja Saamelaiskäräjien rooli virallisena edustuselimenä on tunnistettava lainsäädännössä. Sote-maakunnan toiminnalla on suora vaikutus saamelaisten terveyteen ja hyvinvointiin, joihin meillä on oltava oikeus vaikuttaa. Itsehallinnon ja vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen edellyttää täsmällisiä kirjauksia Saamelaiskäräjien roolista ja neuvotteluvelvollisuudesta kaikissa saamelaisia koskevissa päätöksissä.
Uhkakuvista mahdollisuuksiksi
Sote-uudistus voi olla käännekohta myös saamelaisväestön palvelujen osalta ja juuri nyt on lainsäätäjien käsissä kääntyykö tilanne parempaan vai huonompaan suuntaan. Tieto ja välineet lain valuvikojen korjaamiseksi ovat olemassa, nyt niitä on aika hyödyntää.
Lue Saamelaiskäräjien lausunto sote-uudistuksesta tästä.
Anni Koivisto
Saamelaiskäräjien I varapuheenjohtaja
Tämä kirjoitus on ilmestynyt osana Saamelaiset sote-uudistuksessa -blogisarjaa.